Tekijä Toivonen Heikki, Jokinen Ari, Järvinen Juha
Julkaisija Metsähallitus, Vantaa, 1996
Sivut 64 s.
Kieli
suomi
Julkaisusarja
Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 65
ISSN-L 1235-6549
ISBN 951-53-1196-9 (painettu)
Tiivistelmä

Selvityksessä esitellään kolmen Varsinais-Suomessa olevan tammivaltaisen lehtojensuojelualueen kasvillisuus ja kasvisto sekä tehdään ehdotukset alueiden hoidon pohjaksi. Alueet ovat Mietoisten Tammimäki (3,1 ha), Mynäsmäen Kurasmäki (2,3 ha) ja Lemun Nyynäinen (3,3 ha), ja ne kuuluvat maamme pohjoisimpiin luonnonvaraisiin tammimetsiköihin. Kaikilla alueilla kasvaa runsaasti vanhoja, järeitä tammia ja runsaasti eri-ikäistä tammen nuorennosta. Tammimäessä kasvaa myös jonkin verran pähkinäpensaita ja Nyynäisissä runsaasti metsälehmuksia.

Tammimäen kasvillisuus on pääasiassa tuoretta lehtoa. Nyynäisissä vallitsevat kuivahkot lehdot, mutta siellä on myös kallioalueita. Molempien alueiden lehtokasvillisuus on edustavaa, ja kasvillisuuden kevätaspekti on hyvin kehittynyt. Kurasmäessä on runsaammin kangaskasvillisuutta. Alueiden kasvisto on tyypillistä tammimetsien kasvistoa. Sienistä on syytä mainita Tammimäessä ja Kurasmäessä kasvava tammenkääpä.

Ainakin Tammimäkeä ja Nyynäisten aluetta on aikaisemmin laidunnettu, ja niiden puuston rakenne muistuttaa umpeenkasvavaa hakaa. Alueita on myös hoidettu poistamalla koivuja, kuusia ja haapoja.

Kaikkien alueiden suojelun ja hoidon tavoitteena on tammivaltaisen puuston säilyttäminen, järeiden ylispuutammien (maisematammet) suosiminen ja lahopuun määrän lisääminen. Pääosa Tammimäestä tulisi jättää kehittymään luontaisesti, joskin sinne voitaisiin paikoin palauttaa tammihaan luonnetta. Kurasmäessä ja Nyynäisissä olisi sekä luontaisesti kehittyvä osa että laidunnettava tai muuten käsiteltävä alue. Hoitosuositukset esitetään kuviokohtaisesti seuraavalle 10-vuotisjaksolle.

Alueiden seurantaa varten mitattiin kaikkien kookkaiden (ympärysmitta yli 2 m) tammien ja lehmusten ympä-rysmitta sekä tehtiin 2–3 pysyvää puuston ja muun kasvillisuuden seuranta-alaa. Selvityksessä on myös lyhyt tammen ja tammimetsien biologiaa koskeva kappale.