Tekijä Kajala Liisa (toim.)
Julkaisija Metsähallitus, Vantaa, 2002
Sivut 161 s.
Kieli
suomi
Julkaisusarja
Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 140
ISSN-L 1235-6549
ISBN 952-446-365-2 (painettu)
Tiivistelmä

Tässä perusselvityksessä esitellään Enontekiön kunnan keskiosassa sijatsevien Tarvantovaaran erämaa-alueen ja Lätäsenon-Hietajoen soidensuojelualueen luontoa ja käyttöä. Alueiden yhteispinta-ala on 108 880 ha. Lätäsenon-Hietajoen soidensuojelualue on Suomen kolmanneksi laajin soidensuojelualue, kun taas Tarvantovaaran erämaa on pienin Enontekiöllä sijaitsevista erämaa-alueista. Soidensuojelualue liittyy länsiosastaan Käsivarren erämaa-alueeseen, ja alueiden pohjoispuolella Norjassa on tietöntä ja luonteeltaan samankaltaista seutua. Yhdessä ympäröivien alueiden kanssa erämaa-alue ja soidensuojelualue muodostavat laajan erämaisen, syrjäisen ja suhteellisen luonnontilaisen aluekokonaisuuden.

Tarvantovaaran erämaa-alue ja Lätäsenon-Hietajoen soidensuojelualue ovat maisemiltaan suhteellisen vaatimatonta Metsä- ja Tunturi-Lapin vaihettumisvyöhykettä, jolle on tunnusomaista maaston soisuus. Soita on noin kolmasosa alueen pinta-alasta. Tunturiylängöiltä, järvistä ja suurilta soilta saavat alkunsa monet huomattavat Muonionjokeen laskevat joet, suurimpina Lätäseno sekä Hieta-, Tarvanto- ja Harrijoki. Mäntyä esiintyy pieninä metsiköinä ja yksittäisinä puina alueen eteläosissa, muutoin alueen etelä- ja keskiosat ovat pääasiassa tunturikoivikoita ja soita. Näin ollen alueilla ei ole metsätaloudellista käyttöä. Maasto kohoaa pohjoiseen mentäessä ja Maanselän vedenjakajalla Norjan rajalla kohoaa yhtämittaisempi tunturiylänkö, jonka korkeimmat laet ovat yli 600 metriä mpy.

Tarvantovaaran ja Lätäsenon seudut ovat pääasiassa paikallisten ihmisten käytössä. Alue on paikkakuntalaisille tärkeä poronhoito-, metsästys-, kalastus- ja virkistysalue. Erämaa ja soidensuojelualue kuuluvat kokonaisuudessaan Käsivarren paliskunnan poronhoitoalueeseen. Vaikka porotalous muiden elinkeinojen tavoin on ollut viime vuosikymmeninä muutospaineiden alainen, alueen poronhoito noudattaa vielä pitkälti perinteisiä tapoja. Jutaava poronhoitokulttuuri säilyi Käsivarren paliskunnassa 1960-luvulle saakka.

Ulkopaikkakuntalaisista virkistyskävijöistä liikkuvat alueella kesäisin omatoimiset luonnonrauhaa ja hiljaisuutta etsivät eräretkeilijät ja kalastajat. Talvella alueiden pohjoisosassa kulkeva Hetta-Kilpisjärvi-moottorikelkkaura ja siihen liittyvä yhdysura Kaaresuvannosta Syväjärvelle tuovat alueille läpikulkijoita.

Alueilla ei ole ympärivuotista asutusta. Soidensuojelualueella on kulkijoiden käytettävissä kolme ja erämaa-alueella kaksi Metsähallituksen ylläpitämää autiotupaa. Lisäksi on paliskunnan paimentopaikkoja, poronhoidon, metsästyksen, kalastuksen ja keräilytalouden tukikohtia sekä rajavartiolaitoksen partiomajoja.

Saatavissa painettuna
Hinta 15 €
Lisätietoja

Liitteenä 2 erillistä karttaa takakannen taskussa.