Esiselvitys metsäpeura-aidan rakentamisesta Pohjois-Pohjanmaalle
Metsäpeuran (Rangifer tarandus fennicus) ja poron (R. t. tarandus) risteytymisen ehkäisy on yksi Suomen metsäpeurakannan hoitosuunnitelmassa linjatuista toimenpidekokonaisuuksista. Kainuussa metsäpeuroja ja poroja erottaa peura-aita. Peura-aita on noussut esille mahdollisena ratkaisuna turvata metsäpeuran perimää myös Pohjois-Pohjanmaalla, jossa Suomenselän osakantaan kuuluvat metsäpeurat levittäytyvät kohti poronhoitoaluetta.
Metsähallitus toteutti esiselvityksen, jossa arviotiin Pohjois-Pohjanmaan mahdollisen metsäpeura-aidan sosiaalisia ja ekologisia vaikutuksia, alustavia sijoittamisvaihtoehtoja ja toteuttamiskelpoisuutta. Esiselvitysalue rajattiin Puolangan ja Ylikiimingin välille, poronhoitoalueen etelärajan tuntumaan. Päätöksen mahdollisesta aidan rakentamisesta ja tarkemman suunnittelun aloittamisesta tekee esiselvityksen perusteella maa- ja metsätalousministeriö.
Pohjois-Pohjanmaan peura-aidan ekologisia vaikutuksia arvioitiin tutkimuskirjallisuuden ja asiantuntijahaastattelujen perusteella. Aidan ekologiset vaikutukset olisivat kansallisessa mittakaavassa vähäisiä, mutta paikallisesti mahdollisesti huomattavia. Hirvien vakiintuneet kulkureitit ja laidunalueet voisivat muuttua, ja esimerkiksi lintuja saattaisi kuolla törmäyksissä aitaan. Suurpedot pääsisivät aidasta tarvittaessa läpi, ali tai yli, mutta aidalla voisi olla vaikutusta yksittäisten yksilöiden tilankäyttöön. Aidalla ei todennäköisesti olisi laaja-alaisia vaikutuksia muille lajeille, mutta laidunnus ja tallaus sen varressa voisi aiheuttaa huomattavia paikallisia vaikutuksia herkille luontotyypeille ja lajeille.
Sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa kuultiin aluetta käyttäviä sidosryhmiä teemahaastatteluissa, verkkokyselyllä sekä työpajoissa. Sidosryhmien edustajat suhtautuivat Pohjois-Pohjanmaan mahdollisen peura-aidan rakentamiseen pääasiassa neutraalisti tai positiivisesti. Aidasta aiheutuvat haitat koettiin suurimmaksi osaksi pienempinä kuin sen tuomat hyödyt, joskin osa sidosryhmien edustajista arvioi aidan hyödyttävän vain porotaloutta. Porojen pysyminen poronhoitoalueella nähtiin tärkeimpänä aidan suunnittelussa huomioon otettavana hyötynä. Tärkeimpinä aidan suunnittelussa huomioitavina sosiaalisina vaikutuksina paikalliset sidosryhmät nostivat esille mahdolliset haitat alueen yksityisille maanomistajille ja metsätaloudelle. Aidasta arvioitiin mahdollisesti aiheutuvan haittaa myös luonnon virkistyskäytölle, mutta se koettiin suhteessa vähäiseksi verrattuna aidan muihin vaikutuksiin.
Peura-aita olisi tarkoituksenmukaisinta sijoittaa mahdollisimman lähelle poronhoitoalueen etelärajaa kiinteistötekniset rajoitukset sekä sosiaaliset ja ekologiset vaikutukset huomioiden. Alueella on paljon yksityismaata, jolle aita voitaisiin rakentaa vain sopimuksella maanomistajien kanssa. Tämän vuoksi peura-aidan rakentaminen esiselvitysalueelle olisi kiinteistöteknisesti haastavaa. Esiselvityksessä aidan sijainnille kartoitettiin kolme mahdollista linjausaluetta ja viisi esimerkkilinjausta, joille laskettiin karkeat kustannusarviot.
Mikäli aita päätetään rakentaa, osallistava suunnitteluprosessi on maanomistajien kanssa edellytys hankkeen onnistumiselle. Rakentamisen ohella aidan suunnitteluun ja seurantaan sekä jatkuvaan kunnossapitotyöhön on varattava riittävät resurssit. Jos aitaa ei rakenneta, on alueella jatkettava vaihtoehtoisten keinojen, kuten metsäpeurojen ja porojen seurannan sekä eri sidosryhmien välisen yhteistyön kehittämistä. Näitä tukitoimia tarvitaan myös, mikäli aita rakennetaan.
Päätöstä aidan rakentamisesta sekä muista metsäpeuran perimän turvaamiseen tähtäävistä toimenpiteistä tulee tarkastella säännöllisesti ja päivittää tarvittaessa muuttuvan tilanteen mukaan. Ajantasaisen tiedon saamiseksi on varmistettava riittävät resurssit kenttätyöhön ja metsäpeurojen seurantaan sekä Kainuussa että Pohjois-Pohjanmaalla.