Espoon Laajalahden linnusto 1984-2012
Laajalahden pesimälinnustoa on seurattu 1960-luvun puolivälistä alkaen ja säännöllisesti vuodesta 1984, erityisesti vesi- ja rantalinnuston osalta. Pesimälinnuston osalta alue on Helsingin Vanhankaupunginlahden ohella Uudenmaan parhaiten tunnettuja kosteikoita. Lintulahdet Life -hankkeessa kosteikkolinnusto inventoitiin vuosina 2004, 2007 ja 2012 valtakunnallisten suositusten mukaisesti. Muutolla levähtävä kosteikkolinnusto laskettiin vuosina 1994-1995, 2003-2007 ja 2012. Tässä raportissa julkaistaan linnustonseurantojen tulokset vuosilta 1984-2012.
Seurantojen perusteella Laajalahden niittyjen kunnostus- ja hoitotoimenpiteet ovat onnistuneet linnuston kannalta erittäin hyvin. Maarin ja Elfvikin hoitoniityille on vuoden 1993 jälkeen asettunut pesimään hoidon ansiosta viisi uutta lintulajia ja pesivien kahlaajien parimäärä on kaksinkertaistunut. Niittyjen hoitoa tulisi kuitenkin tehostaa. Nykyisellään laidunnuspaine on liian alhainen, jotta järviruoko pysyisi kurissa ja linnuille sovelias matala niittykasvillisuus pääsisi kehittymään. Hoitoniityillä on erittäin suuri merkitys muuttavien kosteikkolintujen levähdys- ja ruokailupaikkoina. Laajalahden rantaniityistä on kehittynyt yksi tärkeimmistä Suomenlahden rannikkoalueen levähdysalueista kosteikkolinnuille.
Luonnontilassa Laajalahdella oli laajalti uposkasvillisuutta, joka jätevesikuormituksen voimistuttua ja veden samennuttua hävisi. Pistekuormituksen loppuminen mahdollisti vesilinnuille tärkeän uposkasvillisuuden palaamisen, mutta niiden lajistoa ja esiintymistä ei ole kartoitettu 1990-luvun alun selvitysten jälkeen. Laajalahti on edelleen rehevää rannikkoaluetta ja hyvien uposkasvivuosien merkitys pesiville ja syysmuutolla levähtäville vesilinnuille on suuri.
Laajalahden pesivien vesilintujen parimäärästä laskettu biomassa on hyvien lintujärviemme luokkaa. Suurimman osan biomassasta muodostavat kasviravintoa käyttävät lajit, ennen kaikkea sinisorsa ja kyhmyjoutsen. Kalaravintoa käyttävän silkkiuikun kanta on pysynyt vakaana vastoin valtakunnallista kannankehitystä, ja silkkiuikun biomassa on 2000-luvulla ollut suurempi kuin pohjaeläinravintoa käyttävien lajien. Pohjaeläinravintoa käyttävien sotkien ja telkkien biomassa on ollut enimmilläänkin alle 10 % hyvien lintujärvien vastaavasta arvosta.
Laajalahdella toteutettiin supikoirien ja minkkien tehopyyntiä vuosina 2002-2004. Tehopyynnin seurauksena vesilintujen poikuemäärät kasvoivat, mutta poikuekoot pysyivät ennallaan. Poikuekokoon vaikuttavia petoja ovat kettu, minkki, varis ja isot lokkilinnut. Supikoiran saalistus kohdistuu vesilintujen munapesiin, ei niinkään poikueisiin. Nisäkäspetojen pyyntiä tulisi jatkaa ja tehostaa, jotta sen positiivinen vaikutus vesilintujen poikastuottoon kyetään ylläpitämään.
Tällä hetkellä Laajalahden ympäristössä sekä Otaniemen että Ruukinrannan alueilla on meneillään useita asemakaavahankkeita. Näiden lisäksi alueelle on laadittu suunnitelmat Kehä I:n parantamisesta ja Raide-Jokerin linjauksesta. Natura-alueen suoja-alueet eli ns. puskurivyöhyke on Laaja-lahdella erittäin kapea kaikkialla muulla paitsi alueen pohjoisosassa. Siellä Elfvikin vanha metsä toimii riittävänä suojavyöhykkeenä. Linnuston kannalta suojavyöhykettä ei tule supistaa enää mistään kohtaa.
