Tekijä Kammonen Arto, Eisto Kaija, Tuhkalainen Kyösti, Kainulainen Kalevi, Leppänen Pekka, Väänänen Anne
Julkaisija Edita ja Metsähallitus, Helsinki ja Vantaa, 1999
Sivut 54 s.
Kieli
suomi
Julkaisusarja
Metsähallituksen metsätalouden julkaisuja
ISBN 952-446-100-5
Tiivistelmä

Alue-ekologinen suunnittelu pyrkii sovittamaan yhteen erilaiset suunnittelualueeseen kohdistuvat metsänkäyttövaatimukset. Koitajoen suunnitelma painottuu monimuotoisuuden säilyttämisen ja metsätalouden yhteensovittamiseen. Osallistavan suunnittelun palaute painottui sosio-ekonomisiin mielipiteisiin kuten työllisyyden ylläpitämiseen ja metsästys-, kalastus- ja virkistysmahdollisuuksien säilyttämiseen ja parantamiseen myös luonnonsuojelualueilla.

Koitajoen alue-ekologinen suunnittelu aloitettiin vuonna 1995 Suomen itäisimmässä kolkassa 22 550 hehtaarin alueella. Maastotiedot kerättiin metsätaloussuunnittelun yhteydessä. Kuvioilta arvioitiin moni-mittausmenetelmällä kuollut ja lahopuu sekä havainnoitiin monimuotoisuuden indikaattoreita. Koitajoen latvaosat rantoineen on suunnittelualuetta halkova maisemallisesti, ekologisesti ja virkistyskäytöllisesti merkittävä elementti.

Alueella on ollut jo aikaisemmin kolme lakisääteistä suojelualuetta: Koivusuon luonnonpuisto sekä Ruosmesuo-Hanhisuon ja Ristisuon soidensuojelualueet, joiden yhteispinta-ala on 3 962 ha. Alue-ekologisen suunnittelun tuloksena esitetään alueen sydämeen perustettavaksi noin 5 900 hehtaarin Koitajoen suojelualue, joka lisäyksineen yhdistää aiemman kirjavan suojelualuemosaiikin laajaksi kokonaisuudeksi. Lisäksi alueella on vanhojen metsien suojeluohjelman kohteita sekä aarnialueita, joten suojelualueiden pinta-ala nousee 6 373 hehtaariin, mikä on noin 28 % suunnittelualasta. Suojelualueverkkoa tukee talousmetsien yli 2 000 hehtaarin ekologinen yhteysverkosto.

Koitajoen metsienkäytön historiaa leimaa voimakas kaskeaminen ja metsäpalot, joten kangasmailta ei juuri löydy palamatonta paikkaa. Ensimmäiset kaupalliset hakkuut ovat olleet 1850-luvulla. Runsaasti lahopuuta (yli 20 m3/ha) sisältäviä metsiä on talousmetsissä 328 ha ja luonnonsuojelualueilla tai -varauksissa 753 ha. Suojeltavaksi esitetyiltä alueilta onkin löytynyt 57 valtakunnallisesti ja 10 alueellisesti uhanalaista, pääasiassa lahopuuta suosivaa eliölajia sekä 45 Suomelle uutta hyönteislajia.

Alle 60-vuotiaiden metsien osuus talousmetsistä on 72 %. Yli 130-vuotiaat metsät, joita on 2 792 ha, ovat pääasiassa puhtaita männiköitä tai mäntyvaltaisia sekametsiä. Vanhoista metsistä 1 800 ha on suojelualueilla ja talousmetsien ekologiseen verkostoon kuuluu noin 560 ha. Vanhojen metsien tavoiteosuus on 17 % ja lehtipuuvaltaisten metsien tavoiteosuus 4 % metsämaan pinta-alasta. Kulotustavoitteeksi asetettiin 10 ha viisivuotiskausittain.

Taloudellisia vaikutuksia aiheutuu kahdesta päätekijästä: 1. Aikaisemmin suojelualueisiin tai suojeluohjelmaesityksiin kuulumattomia talousmetsiä siirtyy ehdotettujen luonnonsuojelualuelisäysten myötä pois metsätalouskäytöstä ja 2. talousmetsiin tulee käyttörajoituksia. Ehdotettujen luonnonsuojelualuelisäysten vähentävä vaikutus hakkuumahdollisuuksiin arvioidaan olevan noin 10-15 prosenttia. Sen lisäksi talouskäyttöön jäävien metsien erilaiset käyttörajoitukset vähentävät hakkuumahdollisuuksia noin 25 % parin ensimmäisen kymmenvuotiskauden aikana. Teoreettinen kokonaisvaikutus välittömään työllistämiseen on noin 4 henkilötyövuotta.

Painos loppunut