Laidunnuksen vaikutus kasvillisuuteen Espoon Laajalahdella

Metsähallituksen hallinnassa oleva Laajalahden luonnonsuojelualue sijaitsee Espoossa, Suomenlahden rannalla. Natura 2000 -verkostoon kuuluva alue on myös kansainvälisesti arvokas lintuvesialue (IBA) ja kuuluu Suomen Ramsar-alueisiin.

Aiemmin 1960-luvun lopulla päättynyt rantaniittyjen laidunnus aloitettiin alueella uudelleen vuonna 1993. Laiduntajina ovat olleet lehmät ja lampaat, ja järviruokoa on myös niitetty ja murskattu. Kesällä 1993 ja 1994 alueelle perustettiin kasvillisuuden seuranta-alat sekä laitumelle että laiduntamattomalle alueelle. Tutkimus perustuu tähän 15 vuotta jatkuneeseen seuranta-aineistoon painottuen vertailuun vuosien 1994 ja 2007 välillä.

Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka laidunnus on vaikuttanut alueen 1) lajimäärään ja kasvillisuuden peittävyyteen, 2) lajistoon ja sen runsaussuhteisiin, 3) kasvillisuuden vyöhykkeisyyteen ja kasviyhdyskuntiin sekä lähemmin, onko 4) järviruo’on (Phragmites australis), suolavihvilän (Juncus gerardii), merisaran (Carex mackenziei) ja mesiangervon (Filipendula ulmaria) peittävyyksissä tapahtunut muutoksia. Lisäksi selvitettiin, 5) onko maaperäanalyysin perusteella nähtävissä eroja laidunnetun ja laiduntamattoman alueen välillä. Aineiston analysoinnissa käytettiin MS Excel -taulukkolaskentaohjelmaa, SPSS-tilasto-ohjelmaa sekä PCord-ohjelman (versio 4.25) NMDS- ja ISA-analyysejä.

Tämän tutkimuksen perusteella laidunnuksen aikaansaamia muutoksia tapahtui kaikkien tutkittujen muuttujien kohdalla. Myös maaperän ravinnepitoisuuksissa oli eroja laitumen ja laiduntamattoman alueen välillä. ISA-analyysin perusteella merkittävimmin laidunnuksesta hyötyivät rönsyrölli (Agrostis stolonifera), suolavihvilä, merisara, meriluikka (Eleocharis uniglumis), merisuolake (Triglochin maritima) ja valkoapila (Trifolium repens), jotka puuttuivat laiduntamattomalta alueelta vuonna 2007. Voimakkaimmin laiduntamattomuutta ilmensivät järviruoko, mesiangervo, suoputki (Peucedanum palustre) ja nurmipuntarpää (Alopecurus pratensis).

Laidunnuksen vaikutus kasvillisuuteen ja maaperään riippuu laidunnuspaineesta, laiduntavasta eläinlajista- ja rodusta, laidunnettavan alueen tavoitettavuudesta sekä laidunnuksen ajankohdasta ja kestosta. Vaikutus riippuu myös rannan osasta, maaperästä, laidunnusjatkumosta, rannan jyrkkyydestä ja avoimuudesta. Merkittävin laidunnuksen aikaansaama muutos on merenrannan rehevissä oloissa ylivoimaisen kilpailijan, järviruo’on voimakas väheneminen. Valokilpailun väheneminen ja maata peittävän karikematon häviäminen ovat luoneet tilaa muiden lajien siementen itämiselle ja siementaimien kehitykselle.