Lettorikon tila Suomessa
EU:n Life Luonto -rahaston tukemassa projektissa ”Tikankontin ja lettorikon suojelu Pohjois-Suomessa” (1.12.2000-31.5.2005) inventoitiin, hoidettiin, ennallistettiin ja tehtiin seurantoja uhanalaisen luontodirektiivin lajin, lettorikon (Saxifraga hirculus L.), kasvupaikoilla Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan sekä Etelä- ja Keski-Lapin Natura 2000 -alueilla.
Hankkeessa inventoitiin kaikkiaan 438 lettorikkoesiintymää 78:lla Natura 2000 -alueella. Inventoinneissa löydettiin peräti 208 uutta lettorikkoesiintymää. Ennen hanketta alle puolet tiedossa olevista lettorikkoesiintymistä sijaitsi Natura-alueilla, ja hankkeen jälkeen Natura-alueiden esiintymien osuus kaikista esiintymistä oli noussut 64 %:iin. Lettorikon kannalta tärkeimmät suojelualueet sijaitsevat Keski-Lapissa.
Lettorikkoesiintymistä 60 % kasvoi letoilla, yleisimmin koivuletolla, ja 30 % lähteiden tuntumassa. Natura-alueilla 10 % lettorikon kasvupaikoista arveltiin ihmistoiminnan johdosta muuttuneiksi, ja yleisin muutoksen aiheuttaja oli ojitus. Noin 3 % ennestään tiedossa olleista Natura-alueiden lettorikkoesiintymistä katsottiin hävinneiksi.
Kaikkiaan 5,5 hehtaaria aiemmin niitettyjä, umpeen kasvavia soita, joilla kasvoi lettorikkoa, niitettiin ja raivattiin Natura-alueilla yhteensä kymmenellä kohteella. Niittoaloille perustetun seurannan tulosten perusteella niittäminen lisää lettorikon kukkivien versojen määrää ja lyhentää lettorikon kukkavarren pituutta. Kasvittomien turvepaljastumien todettiin lisäävän lettorikon siementaimien muodostumista. Metsäojitusten vuoksi kuivuneita, lettorikkoa kasvavia tai lajille soveltuvia soita ennallistettiin 11 suokohteella Natura-alueilla yhteensä 135 hehtaaria. Ennallistetuille soille perustettiin viisi lettorikon seuranta-alaa.
Lettorikon siemenpankin olemassaoloa selvitettiin idättämällä esiintymiltä kairattuja maaperänäytteitä. Lisäksi lettorikkoesiintymiltä kerättyjä siemeniä haudattiin maahan eripituisiksi ajanjaksoiksi ja idätettiin laboratoriossa. Kokeen perusteella lettorikon siemenet säilyttävät itämiskykynsä maaperässä ainakin kahden talven yli, joskin toisen talven jälkeen itäneet taimet olivat heikkokuntoisia.
Lettorikon, kuten muidenkin uhanalaisten lajien, suojelutaso on epäsuotuisa. Lajilla on elinvoimaisia populaatioita suojelualueilla, mutta elinympäristöjen määrä on supistunut murto-osaan aikaisemmasta. Kasvupaikkojen tila heikkenee jatkossakin ojitettujen lettojen kuivumisen edetessä, ja niiden ennallistaminen ja hoito on tarpeen myös suojelualueiden ulkopuolella. Raportissa esitetään esiintymäkohtaisia suosituksia tarvittavista toimenpiteistä lajin suojelutason parantamiseksi.
