Litokairan Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelma
Litokairan Natura 2000 -alue (FI 1103827) sijaitsee Oulun sekä Lapin läänien rajalla. Alueen pohjoisosat kuuluvat Ranuan kuntaan ja eteläiset osat Pudasjärven kaupunkiin. Alueen länsireunasta kuuluu pieni osa myös Kuivaniemen kuntaan. Lapiosuon alueesta muodostettiin Metsähallituksen omalla päätöksellä rauhoitettu aarnialue vuonna 1960. Sama alue oli ehdolla kansallispuistoksi kansallispuistokomitean mietinnössä vuonna 1976. Nyt tähän 30 392 hehtaarin laajuiseen kokonaisuuteen sisältyy luonnonsuojelulain nojalla suojeltu Lapiosuon–Ison-Äijönsuon soidensuojelualue (laki 851/1988) sekä maa-aineslailla suojeltu Puolakkavaaran harjujensuojeluohjelmakohde (1 %). Natura-aluerajauksen sisällä on lisäksi metsälain nojalla rauhoitettuja kohteita.
Litokairan luonnonsuojelullinen merkitys on huomattava, sillä alue on käytännössä suurin yhtenäinen aapasuokokonaisuus napapiirin eteläpuolisessa Euroopassa. Laajat yhtenäiset suot, metsäluonto, luonnontilaiset ja edustavat vesistöt sekä lajisto sisältyvät alueen tärkeimpiin luontoarvoihin. Myös alueen eränkäyntiperinne kuuluu suojeltaviin asioihin. Alueen aineeton arvo piilee sen rakentamattomuudessa. Vastaavaa erämaatunnelmaa pääsee harvoin muualla kokemaan. Alueella on yhdeksän EU:n luontodirektiivissä (92/43/ETY) mainittua luontotyyppiä.
Hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitetyt tavoitteet Litokairan Natura 2000 -alueelle ovat luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, erämaisuuden säilyttäminen sekä lähivirkistyksen ja perinteisten elinkeinojen tukeminen. Tunnettavuuden kautta on myös tarkoitus lisätä alueen arvostusta.
Suunnitelma perustuu lakeihin ja asetuksiin, EU:n luonto- ja lintudirektiivin määräyksiin, Metsähallituksen luonnonsuojelualueiden hoidon periaatteisiin, Suometsäerämaa Life -hankkeessa laadittuihin perusselvityksiin alueen luonnosta ja käytöstä, alueesta aikaisemmin kerättyyn tietoon, Metsähallituksen suunnitteluohjeeseen sekä alueellisiin ohjeisiin, sidosryhmien antamiin tietoihin ja näkemyksiin sekä paikallisten asukkaiden mielipiteisiin. Osallistamisen tuloksia on hyödynnetty mm. alueen käytön linjauksissa.
Hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitetyissä linjauksissa sovitetaan yhteen eri käyttömuodot säilyttämällä alueen erämainen luonne vetovoimatekijöineen, tukemalla nykyisen kaltaista käyttöä sekä ohjaamalla luontomatkailua ja lähivirkistystä alueen reunaosille. Alueen rakentamaton syrjäosa taas tarjoaa haastetta kokeneellekin kulkijalle.
Tämä suunnitelma sekä siihen liittyvät toimenpiteet alueelle on tehty vuosina 2002–2005 osana Suometsäerämaa Life -hanketta.
