Naalin (Vulpes lagopus) suojelusuunnitelma 2025–2029
Naalin palattua vuonna 2022 pitkän tauon jälkeen pesimään Suomen Lappiin oli Suomen ajankohtaista osallistua yhdessä Norjan ja Ruotsin kanssa naalin Fennoskandian populaation suojelusuunnitelman päivitystyöhön. Päivitetty suojelusuunnitelma sisältää tavoitteet ja tiivistetyt kuvaukset toimenpiteistä vuosille 2025–2029 naalin suojelutilanteen parantamiseksi.
Naali on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi (EN) Ruotsissa ja Norjassa ja äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) Suomessa. Naali rauhoitettiin Ruotsissa vuonna 1928, Norjassa 1930 ja Suomessa pysyvästi vuonna 1940 kannan romahdettua turkisjahdin seurauksena. Suojelu ei kuitenkaan johtanut naalikannan elpymiseen. Tänä päivänä naalin suurimmiksi uhkiksi Fennoskandiassa katsotaan myyrä- ja sopulisyklien epäsäännöllisyydestä johtuva ravintopula, kilpailu punaketun kanssa ja hyvin pieni populaatiokoko, joka tekee osapopulaatiot herkiksi häiriöille ja lisää sisäsiittoisuudesta johtuvia ongelmia.
Edeltävä suojelusuunnitelma (2017–2021) oli Norjan ja Ruotsin yhteinen. Tehtyjen toimenpiteiden ansiosta naalien määrä on kasvanut, mutta kanta ei edelleenkään ole elinvoimainen eikä pärjää ilman aktiivisia suojelutoimia. Aiemman suojelusuunnitelman toimenpiteet on nyt päivitetty vastaamaan uusinta tietoa naalista ja toimenpiteiden vaikuttavuudesta.
Uuden suojelusuunnitelman yleisenä tavoitteena on parantaa edellytyksiä naalin säilymiselle tulevaisuudessa Fennoskandian alueella, niin että EU:n luontodirektiivin edellyttämä suotuisa tila saavutetaan. Pitkän aikavälin visiona on elinkelpoinen naalikanta, joka ei enää vaadi suojelutoimia.
Suunnitelmassa määritellään pitkän aikavälin tavoitteet (2040) ja lyhyen aikavälin tavoitteet (2029). Tavoitteena on pitkällä aikavälillä, että Fennoskandian naalien määrä on vähintään 1 000 aikuista yksilöä ja lyhyellä aikavälillä vähintään 750 aikuista yksilöä. Lisäksi tavoitteena on, että naalin osapopulaatiot ovat yhteydessä toisiinsa ja naalikanta kehittyy positiiviseen suuntaan.
Suunnitelmassa suositellaan myös vakiintuneiden toimenpiteiden jatkamista ja kehittämistä, kuten villinaalien tarhakasvatusta ja palautusistutuksia, tukiruokintaa ja punaketun kannan rajoittamista. Tiedotuskampanjoita, seminaarisarjoja ja mm. valokuvaajille suunnattuja yhtenäisiä ohjeita suositellaan ihmisten aiheuttamien häiriöiden vähentämiseksi. Suunnitelmassa ehdotetaan myös yhteistä sairauksien varalle tehtävää valmiussuunnitelmaa ja yhteisen geneettiseen menetelmään perustuvan populaatiokoon seurantaohjelman selvittämistä.
