Pallas-Yllästunturin kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma

Suomen kansallispuistoista kolmanneksi suurin ja luontomatkailuarvoiltaan merkittävin puisto, Pallas–Yllästunturin kansallispuisto, muodostaa Suomen pohjoisen luonnon – metsien, soiden, tunturien ja vesistöjen – säilymisen kannalta erittäin merkittävän kokonaisuuden ja on lajistoltaan monilta osin ainutlaatuinen kansainvälisesti arvioiden. Kansallispuisto on Suomen luontomatkailualueista kansainvälisesti tunnetuimpia suurten puistoa ympäröivien matkailukeskusten ansiosta.

Lainsäädännön mukaisesti keskeisin tavoite Pallas–Yllästunturin hoidon ja käytön suunnittelussa on alueen luonnontilaisten metsien, soiden ja tuntureiden luonnontilaisuuden sekä uhanalaisten ja direktiivilajien populaatioiden elinvoimaisuuden säilyttäminen ja parantaminen. Muita tavoitteita ovat kestävän matkailukäytön, luonto-opastuksen ja ympäristökasvatuksen kehittäminen, paikallisten asukkaiden luonnonkäytön edistäminen kestävän käytön periaatteiden mukaan, saamelaiskulttuurin edellytysten turvaaminen sovittamalla muut maankäyttömuodot niin, että kulttuurin harjoittamisen edellytykset turvataan saamelaisten kotiseutualueeseen kuuluvalla kansallispuiston osalla ja tutkimuskäytön edellytysten turvaaminen suojeluarvot huomioon ottaen.

Suunnitelma on toteutettu osallistavan suunnittelun periaatteiden mukaisesti. Suunnitelmassa pyritään sovittamaan yhteen alueen käyttömuodot siten, että kansallispuiston perustamistavoitteet saavutetaan. Merkittävä toteutuskeino tavoitteissa on alueen vyöhykejako, jolla säädellään koko alueen maankäyttöä ja hoitoa pitkälle tulevaisuuteen. Hoito- ja käyttösuunnitelma toteuttaa suojeluohjelma-alueisiin kuuluvien alueiden lakisääteisen suojelun sekä Natura 2000 -luontotyyppien ja -lajien säilymisen alueella turvaamalla alueen mahdollisimman luonnontilaisen kehittymisen.