Perinnebiotooppien kasvillisuuden seurantaopas
Perinnebiotoopit ovat perinteisen maatalouden muovaamia niittyjä, luonnonlaitumia, hakamaita, metsälaitumia, kaskimetsiä jne. Perinnebiotooppien säilymisen omaleimaisina on taannut pisimmillään jopa satoja vuosia samankaltaisena jatkunut maankäyttö.
Perinnebiotooppien hoidon tavoitteena on säilyttää harvinaisia ja uhanalaisia lajeja, perinnemaisemia sekä kasvi- ja eläinyhteisöjä erityispiirteineen. Hyvin säilyneitä perinnebiotooppeja on Suomessa jäljellä vähän, joten niiden hoito on järjestettävä pikaisesti. Hoito olisi käynnistettävä myös umpeenkasvaneilla mutta ennallistamiskelpoisilla alueilla.
Perinnebiotooppien kunnostaminen kestää yleensä vuosikymmeniä. Hoidon vaikutukset näkyvät kasvillisuudessa yleensä nopeammin kuin muissa eliöryhmissä. Kasvilajiston ja kasvillisuuden runsauden ja rakenteen muutoksia seurataan perinnebiotoopeilla, koska halutaan 1) saada tietoa perinnebiotooppien hoidon aiheuttamista kasviston ja kasvillisuuden muutoksista, 2) varmistua hoidon onnistumisesta, 3) vertailla erilaisia hoito- ja ennallistamismenetelmiä ja 4) tarvittaessa muuttaa hoitokäytäntöä.
Perinnebiotooppien kasvillisuuden seuranta palvelee edellä mainittujen tavoitteiden lisäksi perinnekasvillisuuden luokittelun kehittämistä ja antaa tietoa siitä, missä määrin perinnekasvillisuuden monimuotoisuus voi säilyä pienillä ja kaukana toisistaan sijaitsevilla perinnebiotoopeilla.
Tässä oppaassa esitellään kaksi eri menetelmää perinnebiotooppien kasvillisuuden kartoituksen ja seurannan tekemiseen: kuviokartoitus ja koealaseuranta. Lisäksi suositellaan maankäytön selvityksen tekemistä ja hoitotoimien kirjaamista.
