Tekijä Raatikainen, Katja (toim.)
Julkaisija Metsähallitus, Vantaa, 2009
Sivut 109 s.
Kieli
suomi
Julkaisusarja
Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja B 117
ISSN-L 1235-8983
ISBN 978-952-446-727-8 (pdf)
Tiivistelmä

Valtakunnallinen perinnemaisemainventointi 1990-luvulla toimi merkittävänä alkuna perinnebiotooppien kartoitukselle. Tuolloin löydettiin alle 20 000 ha arvokkaiksi luokiteltavia perinnemaisemia ja arvioitiin, että kaikkiaan 60 000 ha olisi mahdollista saavuttaa tehokkaiden hoitotoimien avulla. Lukuisten kohteiden hoitoa on aloitettu tai aloitetaan uudelleen tauon jälkeen. Seurantojen avulla voidaan selvittää, ovatko aloitetut hoitotoimet oikeansuuntaisia ja millainen vaikutus hoitotoimilla on alueen erilaisille arvoille ja lajistolle. Perinnemaisemainventoinnin aineisto toimii pohja-aineistona kohteiden tilan ja hoidon seurannoille. Myös uusien aiemmin inventoimattomien kohteiden arvot ja lajisto tulee selvittää vastaavin menetelmin ja niiden tilan kehittymistä seurata.

Nyt julkaistava ohje on tarkoitettu käytettäväksi luonnonsuojeluhallinnossa. Sen avulla pyritään yhtenäistämään seurantakäytäntöjä. Ohjeessa esitetyt seurantamenetelmät ohjaavat Metsähallituksessa käytettäviä seurantamenetelmiä valtionmailla ja yksityisillä suojelualueilla sekä ovat soveltuvin osin käytettävissä alueellisten ympäristökeskusten tekemissä seurannoissa suojelualueiden ulkopuolella. Seurannat linkittyvät läheisesti jo olemassa oleviin valtakunnallisiin seurantoihin, esimerkiksi maatalousympäristön päiväperhosseurantaan. Seurantamenetelmät mahdollistavat laajemman alueellisen tai valtakunnallisen tarkastelun lisäksi yksittäisten kohteiden hoidon ja hoidon laadun tarkkailun. Perinnebiotooppien seurannassa on kolme osa-aluetta: hoitotoimien dokumentointi, hoidon laatua ja kohteiden tilaa kartoittava hoitoseuranta sekä lajistoseurannat.

Hoitotoimenpiteiden dokumentoinnin tärkein väline on vuosittain täytettävä kohde- tai osa-aluekohtainen perinnebiotoopin hoitopäiväkirja. Kohteiden käytännön hoitajat vastaavat vuosittaisten hoitotoimien kirjaamisesta. Harvemmin tapahtuvan hoitoseurannan päätavoitteena on selvittää, onko hoitotoimien toteutus kohteella onnistunut teknisesti ja onko kehitys käynnistynyt halutulla tavalla hoidon myötä. Hoitoseurantaa tehdään jatkossa suurimmalla osalla valtakunnallisessa perinnemaisemainventoinnissa mukana olleista kohteista, ja lisäksi uusia myöhemmin tietoon tulleita kohteita seurataan mahdollisuuksien mukaan. Inventoiduilla kohteilla hoitoseurannan perustana toimii aiempi inventointitieto. Hoitoseurantaa tekevät Metsähallitus valtion omistamilla mailla ja osin yksityisillä suojelualueilla sekä alueelliset ympäristökeskukset yksityisessä omistuksessa olevilla muilla perinnebiotooppikohteilla resurssiensa mukaan.

Seuraamalla tiettyjen perinnebiotoopeilla elävien eliöryhmien hoitovastetta lajistoseurannoin saadaan selville, ovatko kohteelle valitut hoitomenetelmät tietyn eliöryhmän tai tiettyjen lajien kannalta oikeansuuntaiset. Perinnebiotoopeille pyritään perustamaan alueellisesti kattava hoidon lajistovaikutusten seurantaverkosto. Verkostoon valitaan kohteita eri perinnebiotooppityypeistä ja eri hoitotavoista. Metsähallitus perustaa perinnebiotooppikohteille ohjeistuksen mukaisen lajistoseurantaverkoston, johon kuluu kohteita valtion mailla ja yksityisillä suojelualueilla. Verkostossa seurataan tuoreita niittyjä, merenrantaniittyjä, nummia ja puustoisia perinnebiotooppeja.