Saamelaisten kotiseutualueen valtion metsien käytön ristiriidat ja ratkaisumahdollisuudet – Konfliktikartoitus

Kevään ja kesän 2020 aikana toteutettiin saamelaisten kotiseutualueen poronhoidon ja metsätalouden välisiä jännitteitä käsittelevä konfliktikartoitus. Neutraalin tahon tekemä tilannekuva on uudenlainen interventio pitkään jatkuneeseen konfliktitilanteeseen. Ympäristösovitteluun kuuluva konfliktitilanteen analyysi ei ole luonteeltaan tutkimusta, vaan sillä on käytännöllinen tavoite; sen tarkoituksena on pohjustaa askeleita, joilla voidaan päästä konfliktitilanteesta eteenpäin. Saamelaisten kotiseutualueen metsäpaliskunnat, Saamelaiskäräjät, Kolttien kyläkokous sekä Metsähallituksen liiketoiminnot käynnistivät kartoitustyön yhdessä ja sen toteutti Akordi Oy:n asiantuntijatiimi. Kartoituksen keskeisenä aineistona on 54:n eri osapuolia ja tahoja edustavien henkilöiden haastattelut. Kartoituksen osana tehtiin myös laidunaluesopimuksia koskeva asiakirja-analyysi.

Metsätalouden ja poronhoidon väliset ristiriidat ovat olleet näköpiirissä ainakin yli 50 vuoden ajan, ja konflikti on kärjistynyt 2000-luvulla. Yhtäältä on kyse maankäytöstä ja siihen kohdistuvista metsätalouden, poronhoidon, metsien suojelun ja matkailuelinkeinon eriävistä tarpeista. Toisaalta on kyse saamelaisten oikeuksiin liittyvästä kamppailusta, jossa saamelaisten elinkeinojen, erityisesti poronhoidon kohtalo nähdään olennaisena saamelaisten alkuperäiskansan perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. Uutena kerroksena konfliktiin kytkeytyy myös ns. dekolonisaation tarkastelukehys, joka korostaa Suomen valtion aiheuttamien vääryyksien tunnustamista ja korjaamista saamelaisten kotiseutualueella. Paliskuntia yhdistää kokemus siitä, että poronhoito on elinkeinona jatkuvasti puolustuskannalla muiden maankäyttömuotojen paineessa ja sitä vaaditaan antamaan tilaa muille toiminnoille. Lisäksi paliskunnat kokevat laajasti, että heidän elinkeinoaan ja sen luonnetta ei tunneta eikä arvosteta Metsähallituksen sen paremmin kuin muiden elinkeinojen piirissä.

Kartoitus osoittaa, että Metsähallituksen ja paliskuntien välillä vallitsee paikoin syvä epäluottamus. Molemmin puolin nähdään vastapuolen tavoitteet kohtuuttomina ja toimintatavat arveluttavina. Syytökset väärinkäytöksistä ja harhaanjohtamisesta ovat yleisiä. Konfliktin keskiössä ovat olleet Metsähallituksen Metsätalous Oy:n kanssa Hammastunturin, Muddusjärven ja Paatsjoen paliskunnat sekä Nellimin tokkakunta. Metsähallitus on laatinut Nellimin tokkakunnan ja näiden paliskuntien kanssa sopimukset vuosina 2009 ja 2010 tärkeimpien laidunalueiden rauhoittamisesta hakkuilta ja sittemmin keskeyttänyt hakkuut muuallakin paliskuntien alueella näiden vaatimuksesta.

Kartoituksen johtopäätöksenä on, että metsätalouden ja poronhoidon tulevaisuuden kestävyyttä on tarkasteltava yksittäisiä, paikallisia hakkuualueita laajempana kokonaisuutena. Monitahoinen ja pitkittynyt konflikti ei ole ratkaistavissa neuvottelemalla yksittäisistä kohteista. Tilanteen käsittely edellyttää monia muutosprosesseja henkilökohtaisella tasolla, toimijoiden välisissä suhteissa, rakenteissa sekä konflikteja ruokkivissa kulttuurisissa käytännöissä. Konfliktin umpisolmun avaaminen voisi lähteä siitä, että poronhoitoa tarkastellaan laajemmin kuin vain elinkeinona, joka tulisi sovittaa yhteen muiden maankäyttömuotojen kanssa. Haasteena on löytää pitkäjänteinen ja luottamusta rakentava tapa turvata poronhoidon edellytykset ja näihin tukeutuvat saamelaisten oikeudet saamelaisten kotiseutualueella.

Kartoituksen perusteella on selvää, että Metsähallitus on valtion maiden haltijana keskeisessä, ja vaativassa roolissa konfliktin käsittelyn kannalta. Siltä odotetaan käytännön ratkaisuja, jotka huomioivat sekä poronhoidon käytännön tarpeet että saamelaisten perus- ja ihmisoikeudet. Tähän työhön Metsähallitus tarvitsee riittävät valtuudet ja resurssit. Näin ollen huomio kiinnittyy myös valtiovallan toimiin Metsähallituksen tulosohjauksen ja omistajaohjauksen osalta. Kartoitusraportissa suositellaan muun muassa uudenlaisia vuoropuhelun muotoja ja olemassa olevien osallistumismuotojen kehittämistä edelleen, Metsähallituksen toimintatapojen kehittämistä sekä kartoituksen tulosten hyödyntämistä syksyllä 2020 käynnistyvässä luonnonvarasuunnittelutyössä (LVS).