Saaristomeren kansallispuiston niveljalkaiset: perinnebiotooppien ja hiekkasaarten kovakuoriaiset, luteet, kaskaat ja hämähäkit
Kovakuoriaisten, luteiden, hämähäkkien ja eräiden muiden selkärangattomien eläinten lajistoa kartoitettiin Saaristomeren kansallispuistossa ja sen yhteistoiminta-alueella vuosina 1990–1996. Työssä keskityttiin kedoille, niityille ja hiekkarannoille, joita tutkittiin yhteensä 39 saarella. Näistä 19 on perinnebiotooppisaaria, joilla useimmista oli laidunnusta tutkimusajankohtana. Muut ovat lähinnä hiekkasaaria, joilla selvitettiin luonnontilaisten rantojen ja kyläketojen lajistoa.
Tutkimusalueelta tavattiin 11 uhanalaista hyönteis- ja hämähäkkilajia ja lisäksi suuri joukko harvinaisia tai taantuneita lajeja, joista osa tullaan luokittelemaan uhanalaisiksi piakkoin ilmestyvässä uudessa uhanalaistarkastelussa.
Kovakuoriaisia havaittiin yhteensä 693 lajia, joista 13 on perinnebiotooppeja vaativia lantakuoriaisia ja tylppöjä (lantalajeja). Uhanalaisista erityisesti mainittavia ovat särkkälantiainen (Aphodius ictericus) (St), hylkyisotylppö (Margarinotus neglectus) (V) (laidunlajeja), pikkupeilikiitäjäinen (Notiophilus aesthuans) (Sp) ja somerharvekiitäjäinen (Harpalus rubripes) (V). Voimakkaasti taantuneita tai harvinaisuuksia ovat mm. raatoisotylppö (Margarinotus brunneus) ja kangasajuruoholla elävä teriökiillokaslaji Meligethes exilis. Suomelle uusina saatiin heloviherikäs (Anthocomus rufus) ja Oligota inexspectata -lyhytsiipinen. Alueen hiekkarannoille hyvin tyypillinen on mm. merikaalilla elävä merikaalikirppa (Psylliodes crambicola).
Luteita saatiin tutkimusalueelta 225 lajia, joista hietikkolude (Gonianotus marginepunctatus) ja ajuruoholude (Pionosomus varius) ovat uhanalaisia Sh-lajeja. Suomelle uutena saatu otakilokkilude (Piesma salsolae) on kansallispuiston hienoja harvinaisuuksia. Kaskaita havaittiin 134 ja suorasiipisiä 13 lajia. Kaskasharvinaisuuksia ovat uhanalaiset hietikkonatakaskas (Gravesteiniella boldi) (Sp) ja hietikkosarakaskas (Kelisia sabulicola) (Sh) sekä Suomelle uutena saatu alvarilaji Agallia estonica.
Tutkimuksen yhteydessä tavattiin runsaat 200 hämähäkkilajia. Lajirunsaimmat heimot olivat riippuhämähäkit (Linyphiidae s.lat.), juoksuhämähäkit (Lycosidae), pallohämähäkit (Theridiidae) ja kivikkohämähäkit (Gnaphosidae). Aineisto käsittää runsaasti harvinaisia, levinneisyydeltään lounaisia hämähäkkilajeja. Alueen tyyppilajeja on ulkosaariston rannoilla runsaana esiintyvä kääpiöhämähäkki Lasiargus hirsutus, jota on pidetty harvinaisuutena. Tutkimuksessa löytyi kolme uhanalaiseksi (Sh) luokiteltua hämähäkkilajia (Zelotes electus, Metapanamomops kaestneri ja Acartauchenius scurrilis). Ne kaikki tavattiin Dragsfjärdin Öröstä. Näistä punakivikkohämähäkki (Zelotes electus) oli Örössä erittäin runsaslukuinen, ja sitä löydettiin myös Korppoon Jurmosta.
