Selkälokkitutkimus Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa vuonna 1992

Selkälokin pesimämenestyksen selvittämiseksi Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa tehtiin vuonna 1992 puiston pohjoisosissa olevalla Lanskerinluodolla pesimäbiologinen perusselvitys. Tuloksia verrataan Söderskärin tuloksiin selkä-, harmaa- ja kalalokista samalta tutkimusvuodelta.

Haudonta-aikaiset munatappiot Lanskerinluodolla eivät merkitsevästi poikenneet Söderskärin vastaavista. Poikastappioissa oli merkitseviä eroja harmaalokkien syömiksi joutuneiden poikasten osuuksissa: Lanskerinluodolla 25 % selkälokin poikasista syötiin, Söderskärillä 8 % selkälokeista ja 4 % harmaalokeista. Suurin syötyjen osuus oli kuitenkin Söderskärin kalalokkikoloniassa, 61 % poikasista.

Osa Lanskerinluodon selkälokin poikasista syötiin kuitenkin haaskoina. Poikasten terveydentila oli huono; Söderskärillä arviolta vajaat 40 % syödyiksi joutuneista selkälokin poikasista olisi joka tapauksessa menehtynyt sairauksiin ennen 15. ikävuorokauttaan. Sama näyttää pätevän Lanskerinluotoon, joskin poikasten saalistus ja syöminen haaskoina ehätti Lanskerinluodolla useammin ”väliin” kuin Söderskärillä. Söderskärillä 32 % poikasista kuoli pesiinsä, Lanskerinluodolla 20 %.

Harmaalokin saalistus on näennäisesti merkittävin tappiotekijä, mutta se peittää alleen muita tappiotekijöitä, jotka selkälokin poikastuotannossa saattavat olla hyvinkin keskeisessä asemassa.