Teijon alue-ekologinen suunnitelma

Alue-ekologinen suunnittelu on osa Metsähallituksen suunnittelujärjestelmää, jossa se sijoittuu luonnonvara- ja toimenpidesuunnittelun väliin. Alue-ekologisen suunnittelun avulla pyritään turvaamaan talous- ja virkistysmetsien monimuotoisuuden säilyminen sekä sovittamaan yhteen metsien ja metsäluonnon erilaiset käyttömuodot. Tavoitteen on metsien talous- ja virkistyskäytön ohjaaminen niin, että alueella luontaisesti esiintyvien eliölajien säilyminen ja leviämismahdollisuudet turvataan.

Suunnittelualue sijaitsee Perniön kunnan alueella ja se koostuu Teijon retkeilyalueesta, Punassuon soidensuojelualueesta sekä Hamarijärven ja Sahajärven luonnonsuojelualueista sekä muutamasta pienemmästä suojelualueesta. Suunnittelualueen kokonaispinta-ala on 3 320 ha, josta Teijon retkeilyalueen osuus on 2 560 ha. Luonnonsuojelualueita ja retkeilyalueen aarniosia on yhteensä 1 090 ha. Retkeilyalue on perustettu vuonna 1991 Teijon kartanon vanhoille maille. Teijon alueella on pitkä teollisen toiminnan historia. Kolmen entisen ruukin perintönä on runsaasti vanhoja taloja ja muita rakenteita. Ruukkien aikaisia rakennelmia on suunnittelueella Kirjakkalassa, missä vanhoja rakennuksia kunnostetaan majoituskäyttöön.

Teijon alue on vaihtelevaa mäkimaastoa, jonka järvet ovat 30-40 metriä merenpinnan yläpuolella, vaikka merenranta on vain vajaan kilometrin päässä. Korkeimmat kalliot kohoavat 80 metrin korkeuteen. Alueen luonto on varsin karua ja sille antavat leimansa laajat kalliometsät, karut suot ja järvet sekä kolmas Salpausselkä. Suot ovat pääasiassa karuhkoja rämeitä ja nevoja, joiden koko vaihtelee kallionlakien pienistä rämepainanteista laajoihin suoyhdistymiin. Soita on alueen pinta-alasta 28 %. Maisemallisesti ja kasvillisuudeltaan arvokkaita harjunrinteitä ei ole, mutta alueella on varsin paljon tyypillisiä karujen hiekkakankaiden männiköitä. Suunnittelualue onkin varsin karua, tuoreita ja sitä rehevämpiä kasvupaikkoja on alle kolmannes pinta-alasta. Niinpä alueen metsistä on kolme neljäsosaa mäntyvaltaisia. Kulttuurikasvilajistoa on lähinnä Kirjakkalassa ja Sahajärven luonnonsuojelualueella.

Suunnitelman tekeminen alkoi potentiaalisten luontokohteiden selvittämisellä, jossa suurena apuna oli alueelta tehty kasvillisuuskartoitus ja retkeilyalueen hoito- ja käyttösuunnitelma. Lisäksi apuna olivat paikkatietojärjestelmän kuviotiedot, ilmakuvat, erilaiset kartat, osallistava suunnittelu ja muut tietolähteet. Ennakkotyön perusteella valittiin 35 % retkeilyalueen pinta-alasta maastoinventoinnin kohteeksi, jossa selvitettiin kuviokohtaisesti luontokohteet, lahopuuston määrä ja indikaattorilajit. Hankitun tiedon perusteella suunniteltiin ekologinen verkosto, joka muodostuu suojelualueista, lajiesiintymistä, arvokkaista luontokohteista, ekologisista yhteyksistä ja monimuotoisuuden lisäämisalueista. Lisäksi määriteltiin maisema- ja riista-alueet.

Retkeilyalueella on arvokkaita luontokohteita yhteensä 572 hehtaaria (28,7 %) metsä-, kitu- ja joutomaalla, josta 200 hehtaaria (12,7 %) on metsämaalla. Luontokohdetyypeistä eniten on karuja soita, kalliometsiä, vanhoja metsiä, reheviä soita ja lehtoja. Kun arvokkaiden luontokohteiden lisäksi mukaan lasketaan uhanalaisten lajien esiiintymät, ekologiset yhteydet, retkeilyalueen aarniosat ja suojelualueet, on toiminnan ulkopuolisia alueita metsämaalla 813 hehtaaria (37,7 %). Suunnitelmassa on asetettu vanhojen metsien osuuden tavoitteeksi 27 % viidenkymmenen vuoden päästä. Saman aikavälin tavoite lehtipuuvaltaisille metsille on 7 % ja lehtipuun osuudelle kokonaiskuutiomäärästä 15 %. Tavoite kulotukselle on 4 hehtaaria viiden vuoden jaksoissa. Suunnitelma vähentää suhteellisia hakkuumahdollisuuksia alueella 16 % lähimmällä kymmenvuotiskaudella.