Aatsinki-Onkamon, Peuratunturin ja Suksenpaistama-Miehinkävaaran Natura 2000 -alueiden hoito- ja käyttösuunnitelma
Suunnittelun kohteena oleva alue koostuu soidensuojelualueesta, soidensuojeluohjelma-alueesta, vanhojen metsien suojeluohjelman alueesta ja muusta Natura 2000 -ohjelman alueesta. Aatsinki–Onkamon alueella on yli 200-vuotiaita luonnontilaisia kuusikoita, jotka sijaitsevat pääosin korkealla alueella. Männiköt, jotka sijaitsevat alueen halki kulkevalla korkealla harjujaksolla, ovat eri-ikäisiä ja erirakenteisia. Keloja ja lahopuuta on metsissä runsaasti. Julmoivassa kasvaa rehevämpää osittain lehtomaista metsää, jossa on runsaasti raitoja ja haaparyhmiä. Onkamojärven alueella metsät ovat luonnontilaisia, yli 200-vuotiaita kuusikoita. Lahopuuta on kattavasti. Aatsinki–Onkamo on tärkeä suo- ja vanhan metsän kohde.
Peuratunturin alueen metsät ovat yli 200-vuotiaita luonnontilaisia kuusikoita. Pahtavaarassa kasvaa nuorempaa lehtipuuvaltaista metsää, jossa on runsaasti raitoja ja lahoavia koivuja. Salmijoen kurussa on yli 200-vuotiaita, jyrkillä rinteillä kasvavia männiköitä. Purojen varsilla on reheviä kuusikoita. Lahopuuta on kaikkialla runsaasti. Peuratunturi on merkittävä vanhan metsän kohde.
Suksenpaistama–Miehinkävaara on karu aapasuoalue, mistä löytyy monipuolinen suoyhdistymä ja lähteitä sekä niiden ympärillä reheviä nevoja, lettoisuutta, pieniä lampia ja luonnontilaisia puroja. Aihkipeitsin metsät ovat lähes kokonaan yli 200-vuotiaita kuusikoita. Lahopuuta on kattavasti. Alueella pesii uhanalaisia ja harvinaisia lintulajeja.
Sallatunturin alueella on noin 60 000 käyntikertaa vuodessa. Noin 10 vuoden kuluttua käyntimääriä oletetaan olevan 80 000. Vain osa tästä määrästä vierailee suunnittelualueella. Suunnittelualueen retkeilyvarustus on rakennettu kattavaksi, joten rakentaminen on korjaus- ja korvausrakentamista. Alueen luontoa ennallistetaan metsiä polttamalla ja niittyjä hoitamalla. Näin parannetaan luonnontilaa. Uhanalaisia lajeja seurataan lajikohtaisten seurantasuunnitelmien mukaan direktiivilajeja painottaen.
Vyöhykejaolla ja kävijöitä ohjaamalla säilytetään alueen luontoarvot. Porotalouden ja paikallisen virkistyskäytön mahdollisuudet turvataan.
