Kämpiltä kelokyliin – Metsähallituksen suojellut rakennukset
Metsähallituksen rakennuskanta edustaa häviävää puuntuotannon kulttuurimaisemaa. Valtion metsissä on säilynyt myös jäänteitä erätalouden pienipiirteisestä kulttuurimaisemasta. Rakennusten suurin arvo on kulttuurihistoriallinen ja maisemallinen. Metsähallitus oli ensimmäinen haltijaviranomainen, joka teki rakennussuojeluasetuksen mukaisen suojeluesityksen. Sen nojalla ympäristöministeriö suojeli 134 Metsähallituksen rakennusta. Päätös suojeli ensimmäistä kertaa metsätalouden rakennuskantaa lakisääteisesti.
Metsähallituksen rakennussuojeluesitykseen etsittiin omalle ajaneen tyypillisiä sekä mahdollisimman alkuperäisessä ympäristössä ja asussa olevia rakennuksia. Rakennusryhmät edustavat myös ajallisesti kerrostunutta rakentamista eli eri aikana samaan pihaan rakennettuja rakennuksia. Käytännössä nämä ovat metsähallinnon oman virkakunnan asuin- ja toimistorakennuksia sekä metsätyöväen majoitusrakennuksia. Samalla ne antavat kuvan puuntuotannon ketjusta: metsänhoidosta, hakkuista ja kuljetuksista.
Metsähallituksen rakentaminen muodostaa kuvan myös viranomaisrakentamisesta. Rakennushallituksen ohjeistus ei päätynyt kentälle, vaan paikallinen rakennuskulttuuri ja metsähoitajan tavoitteet vaikuttivat lopputulokseen. Vain lakiin merkityt vaateet näkyvät säilyneissä rakennuksissa. Metsähallituksen omatkaan tyyppipiirustukset eivät kämppärakentamisen aikaan tulleet tarkkaan noudatetuiksi. Ohjaus tavoitti toteutuksen vasta kun Metsähallitukseen vuonna 1921 perustettiin insinööriosasto, joka ei vain suunnitellut vaan myös toteutti ja valvoi rakentamista. Hoitoalueiden omatoiminen virkistysrakentaminen palautti rakentamiseen jälleen alueherran, paikallisen rakentamisperinteen ja lainsäädännön riippuvuussuhteen.
Suojellut rakennukset edustavat metsähallinnon omaa historiaa ja itse kehitettyjä rakennustyyppejä, esimerkiksi kämppiä. Kämpät rakennettiin tilapäismajoitusta varten ja siksi niiden melko nuori rakennuskanta on rakennustapansa vuoksi uhanalaista. Metsätyöväen yhteismajoitusrakennuksien kulttuurihistoriallinen arvo on suurempi kuin niiden arkkitehtoninen arvo. Metsähallituksen hallinnassa olevista kämpistä lähes kaikki ennen vuotta 1948 rakennetut rakennuskannaltaan täydelliset tai lähes täydelliset kohteet on suojeltu. Uusimmat ovat Metsähallituksen omien tyyppipiirustusten mukaan tehtyjä ajan “ihannekämppiä”.
Kelohongan käyttö rakennusmateriaalina virkistysrakentamisessa on Metsähallituksen käytännöstä syntynyt innovaatio, joka on levinnyt myös muuhun virkistysrakentamiseen. Metsä-Luoston säilyneet vanhat osat on tämän vuoksi suojeltu.
