Sama maisema, eri kulkijat – Repoveden kansallispuisto kivikaudelta 1900-luvulle
Kymenlaaksossa sijaitsevan Repoveden kansallispuiston alueelta tunnistettiin vuoden 2004 geologisissa tutkimuksissa merkkejä varhaisesta maanviljelyksestä. Katajajärven pohjasedimenttien kairausnäytteissä todetut siitepölyt osoittivat sen lähistöllä viljellyn ohraa jo kivikauden lopulla. Selvä viljelyjakso todettiin myös varhaismetallikaudella, vuosina 660–260 eaa. Tälle ajanjaksolle ajoittuvat merkit maanviljelyksestä ovat Suomessa poikkeuksellisia. Niiden tieteellistä mielenkiintoa lisäsi se, että tulokset saatiin alueelta, joka historiallisella ajalla on mielletty syrjäiseksi erämaaksi.
Sedimenttitutkimuksen tulkinnan kannalta oli oleellista tietää, millaiseen asutukseen viljelyjaksot saattaisivat liittyä. Vuonna 2004 Repoveden alueen kulttuuriympäristö kuitenkin tunnettiin huonosti. Tilanteen korjaamiseksi Helsingin yliopisto järjesti vuonna 2006 arkeologis-etnografisen inventoinnin kansallispuiston, siihen liittyvän Aarnikotkan metsän suojelualueen ja niiden lähiympäristöjen alueilla. Tutkimus käsitti arkeologisen kenttätyöjakson ja uskontotieteellisen haastatteluosuuden.
Viikon pituisessa arkeologisessa inventoinnissa löytyi aiemmin tunnettujen kalliomaalausten lisäksi yhteensä 38 muinaisjäännöskohdetta, joista kuitenkin vain yksi – Pukkisaaren hautaraunio – ajoittui varmuudella varhaismetallikaudelle eli todennäköisesti Katajajärven viljelyjakson aikakaudelle. Ilmeisesti Katajajärven varhaiset viljelyjaksot edustavat alueen ulkopuolella sijainneista kiinteistä asutuskohteista tapahtunutta kaukokaskeamista, josta tutkimusalueelle on jäänyt vain vähäisiä arkeologisesti todettavia merkkejä. Kaiken kaikkiaan 17 kohdetta ajoittuu kivi- ja varhaismetallikaudelle. Pääosa eli 21 kohdetta kuuluu historialliselle ajalle. Kokonaismäärästä 30 sijaitsee Repoveden kansallispuistossa ja Aarnikotkan luonnonsuojelualueella.
Uskontotieteilijöiden tekemissä haastattelututkimuksessa painopiste oli Pahkajärven ampuma-alueella sijainneissa erämaakylissä. Alue pakkolunastettiin Puolustusvoimien käyttöön vuonna 1956, minkä jälkeen siellä sijainneet tilat autioituivat. Tutkimushankkeen myötä Vekaranjärven varuskunnan varoalueen entisille asukkaille tarjoutui harvinainen mahdollisuus vierailla entisillä kotipaikoillaan. Asukkaita haastateltiin heidän entisestä arjestaan, elinkeinoistaan ja niihin liittyneistä uskomuksista.
Tässä julkaisussa esitellään Repoveden tutkimusten tulokset ja luodaan katsaus alueen menneisyyteen geologian, arkeologian, historiatutkimuksen ja etnografian näkökulmista. Jylhästä maastonmuodostaan huolimatta Repovesi ei juuri milloinkaan ole ollut koskematonta erämaata, vaan se on kuulunut ihmisen taloudellisen hyväksikäytön piiriin jo vuosituhansien ajan.
