Suojelualueiden priorisointi sekä merkittävimmät luontoarvokeskittymät Metsähallituksen luontopalveluiden hallinnoimilla alueilla Natura 2000 -luontotyyppeihin perustuen
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin Metsähallituksen luontopalveluiden hallinnoimien alueiden biologisia luontoarvoja Metsähallituksen omaa käyttöä varten. Luontoarvolla tarkoitetaan mitattavaa asiaa, joka kertoo kohteen suojelun tärkeydestä ja menetyksen suuruudesta, jos alue jostain syystä tuhoutuu. Tässä tutkimuksessa alueiden luontoarvot pohjautuvat Natura 2000 -luontotyppeihin. Tutkimuksen tulokset ovat apuväline suojelualueiden arvottamisessa ja tarkastelussa ylipäänsä sekä resurssien jakamisen suunnittelussa. Metsähallituksen käyttöön laadittiin valtakunnallinen ja alueyksikkökohtaiset suojelualueiden priorisoinnit alueiden luontoarvojen perusteella sekä tunnistettiin näiden alueiden merkittävimmät luontoarvokeskittymät. Merkittävimmät luontoarvokeskittymät ovat valtakunnallisella tasolla tärkeitä alueita, ja niiden säilymiseksi tulevaisuuteen tulee tehdä pitkäjänteisesti töitä. Niiden luontoarvojen säilyminen on Suomessa luonnon monimuotoisuudelle ensiarvoisen tärkeää.
Tutkimuksessa tarkasteltiin Metsähallituksen luontopalveluiden hallinnoimia alueita, joissa esiintyy Euroopan unionin luontodirektiivissä määriteltyjä (92/43/ETY) Natura 2000 -luontotyyppejä. Tutkimusalue oli kooltaan 35 786 km2 ja ulottui Utsjoelta Saaristomeren eteläisimmille saarille. Tutkimusalue yhtenäistyi ja pirstoutuneisuus väheni etelästä pohjoista kohti siirryttäessä. Alueiden luontoarvojen laskeminen, alueiden keskenään arvottaminen ja merkittävimpien luontoarvokeskittymien tunnistaminen tehtiin Zonation-ohjelmistolla, joka on suojelun kohteiden maantieteelliseen arvottamiseen suunniteltu tietokoneohjelmisto. Kohteen luontoarvo perustui Natura 2000 -luontotyyppien edustavuuteen ja luonnontilaisuuteen, luontotyyppien esiintymisalueiden laajuuteen ja alueiden toistensa täydentävyyteen. Eri analyysiversiot erosivat toisistaan riippuen siitä, mitä muita alueen laatuun vaikuttavia tekijöitä huomioitiin. Näitä muita vaikuttavia tekijöitä olivat alueiden välinen kytkeytyvyys niiden etäisyyteen ja samankaltaisuuteen perustuen, lajiston uhanalaisuus, luontotyyppien uhanalaisuus sekä Euroopan unionin sisäinen luontotyyppien priorisaatio. Kolmen viimeksi mainitun avulla luontotyypeille laskettiin painoarvot. Natura 2000 -luontotyypeille laskettujen painoarvojen käyttäminen hajautti ja kytkeytyvyyden ilmentäminen tiivisti suuren luontoarvon keskittymiä. Tutkimusalueelle muodostettiin alueiden välinen arvojärjestys niiden luontoarvojen perusteella. Suuren luontoarvon alueiden joukosta tunnistettiin merkittävimmät luontoarvokeskittymät.
Tulokset osoittivat luontoarvoltaan suurten alueiden keskittyvän hyvälaatuisille, suurille ja yhtenäisille sekä pienille ja korvaamattomille alueille. Myös joitain näiden sekoituksia löydettiin. Tulokset osoittavat pienten ja eristyneiden alueiden olevan arvokkaita vain niissä tapauksissa, joissa ne edustavat harvinaista luontotyyppiä ja ovat tämän vuoksi korvaamattomia. Tulokset tukevat omalta osaltaan paljon tutkittua tietoa siitä, että alueet, jotka ovat pieniä, eristyneitä ja laadukkaita, eivät tue luonnon monimuotoisuuden säilymistä pitkällä tähtäimellä vaan ovat lyhytaikaisia voittoja taistelussa luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä vastaan.
