Ylä-Lapin luonnonvarasuunnitelma. Kausi 2006-2010
Metsähallitus asetti vuoden 2005 alussa Ylä-Lapin luonnonvarasuunnitelman 2001-2010 tarkistusprojektin Maa- ja metsätalousministeriön asettaman useamman kohdan toimintaohjelman (23.12.2003) mukaisesti. Luonnonvarasuunnitelman tärkein tavoite oli metsä- ja porotalouden yhteensovittaminen yhteistyössä merkittävimpien sidosryhmien kanssa. Luontopalveluiden toimintojen kuten metsästyksen, kalastuksen, maastoliikenteen ym. osalta toteutunut suunnitelmajakso arvioitiin ja toimintaperiaatteet loppukaudelle 2006-2010 tarkistettiin. Edellinen luonnonvarasuunnitelma kaudelle 2001-2010 on voimassa soveltuvin osin kauden loppuun.
Aikaisempi luontopalvelujen yleisvastuu Ylä-Lapin luonnonhoitoalueessa ei kata uuden Metsähallituslain mukaan liiketoimintoja, vaan ne vastaavat itse toimintansa yhteiskunnallisista velvoitteista, joissa toiminnan reunaehdoista neuvotellaan kuntakohtaisten yhteistyöryhmien kanssa. Luonnonvarasuunnitelmassa tarkistetut toimintaperiaatteet julkisten hallintotehtävien osalta koskevat koko saamelaisten kotiseutualuetta.
Julkiset hallintotehtävät on jaettu luonnon virkistyskäyttöön, luonnonsuojeluun, alueiden hallintaan ja erätalouteen. Liiketoiminnan kuten metsätalouden toimintaperiaatteet ja mitoitus koskevat Ylä-Lappia (rajaus sama kuin luonnonvarasuunnitelmassa 2001–2010).
Suunnitelma laadittiin tiiviissä yhteistyössä paikallisista sidosryhmistä koostuvan ns. laajan yhteistyöryhmän sekä kuntakohtaisten yhteistyöryhmien kanssa. Lisäksi kuultiin maakunnallisia sidosryhmiä sekä Metsähallituksen Lapin läänin neuvottelukuntaa. Metsä- ja porotalouden yhteensovittamiseksi käytiin erilliset neuvottelut Inarin paliskuntien, Saamelaiskäräjien ja Metsähallituksen välillä. Saamelaiskäräjien kanssa käytiin lakisäteinen kuulemismenettely.
Vaihtoehtoja tarkasteltiin hakkuiden kokonaismitoituksena (150 000-70 000m³/v) ja sen jakautumisena paliskunnittain. Lisäksi eri vaihtoehdoissa oli erilaiset maankäyttörajaukset (nykytila – GP:n ja eräiden paliskuntien aluevaatimukset). Suunnitevaihtoehtojen vaikutusten arvioinnin, saadun sidosryhmäpalautteen ja ministeri Korkeaojan yleisötilaisuudessa esille tulleiden kannanottojen perusteella ohjausryhmä päätyi esittämään hakkuusuunnitteeksi 115 000 m3/vuosi. Maankäytön osalta esitettiin, että nykyiset metsätalousalueet säilyvät metsätalouskäytössä (254 700 hehtaaria metsämaata) ja erämaiden luonnonmukaisesti käsiteltävät alueet (20 000 hehtaaria metsämaata) siirretään kokonaan metsätalouden ulkopuolelle.
Nykytasoa alempi suunnite ja esitetty maankäyttöratkaisu tarjoavat enemmän joustavuutta leimikoiden sijoitteluun, mikä puolestaan antaa paremmin mahdollisuuksia metsätalouden ja muiden käyttömuotojen yhteensovittamiseen. Metsätalouden pitkän aikavälin mitoitus ratkaistaan Metsäntutkimuslaitoksen ym. monitavoitteisen tutkimushankkeen tulosten pohjalta suunnitelmakauden lopulla.
Suunnitelmassa on arvioitu valitun hakkuuvaihtoehdon vaikutuksia Ylä-Lapin metsävaroihin, metsätalouden kannattavuuteen, porotalouteen, työllisyyteen, luonnonsuojeluun sekä luontomatkailuun ja virkistyskäyttöön.
Luonnonvarasuunnitelman lähtökohtana on ottaa huomioon ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys luonnonvarojen hoidossa ja käytössä saamelaisten kotiseutualueella. Käytännön toimintaa viitoittavat toimintaperiaatteet on ryhmitelty julkisiin hallintotehtäviin (luontopalvelut) ja liiketoimintaan (metsätalous, Villi Pohjola ja Morenia). Toimintaperiaatteiden vaikutuksia ja riskianalyysiä on tarkasteltu tulosalueittain ja luontopalveluiden osalta prosesseittain.
Luonnonvarasuunnitelman toteutumista ja luonnonvarojen kestävää käyttöä seurataan 37 mittarin avulla. Tiedot kerätään vuosittain ja raportoidaan vuoden tai viiden vuoden välein mittarista riippuen.
