Tekijä Niemi Milla, Rautiainen Mikko, Kilpeläinen Pekka, Turtinen Erkki
Julkaisija Metsähallitus, Vantaa, 2021
Sivut 38 s.
Kieli
suomi
Julkaisusarja
Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 234
ISSN-L 1235-6549
ISBN 978-952-377-020-1 (pdf)
Tiivistelmä

Suomen alkuperäiseen lajistoon kuuluva metsäpeura Rangifer tarandus fennicus ja tunturipeurasta R. t. tarandus kesytetty poro voivat risteytyä ja saada lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Risteytymisen katsotaan olevan uhka metsäpeuran perimälle. Alalajien risteytyminen ei ole toivottavaa porotaloudenkaan kannalta, koska risteymät ovat hankalampia käsitellä kuin porot.

Kainuussa metsäpeurat ja porot elävät rinnakkain. Niiden sekoittumisen ja risteytymisen ennaltaehkäisy perustuu suurelta osin poronhoitoalueen etelärajalle 1990-luvulla rakennettuun peura-aitaan, mutta myös aidan väärälle puolelle kulkeutuneiden eläinten poistamiseen sekä maastoseurantoihin. Pohjois-Pohjanmaalla sekoittumis- ja risteymäriski on uusi ilmiö. Se on seurausta Suomenselän metsäpeurojen levittäytymisestä poronhoitoaluetta kohti.

Maa- ja metsätalousministeriö tulosohjasi vastuun metsäpeuran perimän turvaamisesta Metsähallitukselle vuonna 2016. Työn alkuunsaamiseksi ja toimintatapojen vakiinnuttamiseksi sekä Pohjois-Pohjanmaan tilanteen kartoittamiseksi käynnistettiin hanke ”Metsäpeuran rotupuhtaustyö ja sen kehittäminen 2017-2019”. Metsähallituksen Eräpalvelut toteutti maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman hankkeen yhteistyössä poronhoitoalueen etelärajan paliskuntien, Paliskuntain yhdistyksen, Luonnonvarakeskuksen ja Suomen riistakeskuksen kanssa. Tässä raportissa kuvataan hankkeen toteuttaminen ja keskeiset tulokset.

Hankkeen tavoitteena oli 1) turvata metsäpeuran rotupuhtaus hankeaikana, 2) kuvata Pohjois-Pohjanmaan tilanne ja luoda toimintamalli metsäpeuran rotupuhtauden hallintaan, 3) luoda avoimessa yhteistyössä toimiva sidosryhmien verkosto roolituksineen sekä 4) tunnistaa pitkän tähtäimen resurssitarpeet metsäpeuran rotupuhtauden turvaamisessa. Hankkeen tuloksia hyödynnetään metsäpeurakannan hoitosuunnitelman päivittämisessä. Metsäpeuran rotupuhtautta hankeaikana turvattiin (tavoite 1) tehokkaalla metsäpeurojen ja porojen seurannalla ja peura-aidan kunnossapidolla. Peura-aidan toimivuutta tuettiin viestimällä porttien ja veräjien sulkemisen tärkeydestä. Hankeaikana ammuttiin viisi metsäpeuraa poronhoitoalueelta ja 11 poroa poronhoitoalueen eteläpuolelta. Poronhoitoalueen puolelle päätyneitä metsäpeuroja saatiin houkuteltua useita kertoja ruokinnan avulla pois poronhoitoalueelta. Vastaavasti poroja otettiin kiinni elävänä poronhoitoalueen ulkopuolelta.

Hankkeessa luotiin tilannekuva Pohjois-Pohjanmaan metsäpeurojen levinneisyydestä ja levittäytymisestä kohti poronhoitoaluetta (tavoite 2). Yhteistyötapaamisissa porotalouden ja riistasektorin toimijoiden kanssa kehitettiin mahdollisia toimintatapoja metsäpeuran ja poron risteymäriskin hallitsemiseksi. Keskiöön nousi tarve selvittää, olisiko Pohjois-Pohjanmaalle mahdollista tulevaisuudessa rakentaa peura-aita. Muina mahdollisina toimintatapoina nähtiin metsäpeurojen metsästys poronhoitoalueen tuntumassa tai metsäpeura- ja porotyhjiön luominen sekä tukitoimina metsäpeurojen ja porojen seurannan tehostaminen ja eri toimijoiden välisen viestinnän kehittäminen.

Kainuussa kerran vuodessa ja Pohjois-Pohjanmaalla kahdesti vuodessa järjestetyissä yhteistyötapaamisissa tehostettiin eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja tarkennettiin eri organisaatioiden rooleja (tavoite 3). Vastuu metsäpeuran rotupuhtauden turvaamisesta on Metsähallituksella. Paliskunnat vastaavat porojen pysymisestä poronhoitoalueella ja mahdollistavat tehokkaan porojen poiston tarvittaessa. Luonnonvarakeskus tuottaa tietoa metsäpeurojen liikkumisesta ja kannan kehityksestä. Suomen riistakeskus myöntää metsäpeurojen poistoissa tarvittavat poikkeusluvat ja toimii tarvittaessa linkkinä metsästäjiin.

Tulevien vuosien keskeisten haasteiden ja kasvavien resurssitarpeiden arvioitiin (tavoite 4) liittyvän Pohjois-Pohjanmaan tilanteen kehittymiseen ja toisaalta nyt käynnissä olevan työn jatkuvuuden turvaamiseen. Kainuussa on lisäksi varauduttava peura-aidan rakenteiden uusimiseen 2030-luvun alkuvuosina.