Tekijä Syrjänen Kimmo
Julkaisija Metsähallitus, Vantaa, 1995
Sivut 49 s.
Kieli
suomi
Julkaisusarja
Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 51
ISSN-L 1235-6549
ISBN 951-53-0447-4 (painettu)
Tiivistelmä

Meriotakilokki (Salsola kali subsp. kali) on vaarantunut uhanalainen kasvilaji, jonka Korppoon Jurmon populaation laajuutta ja ekologiaa selvitetään tässä raportissa. Meriotakilokin uhanalaisuuden syitä ovat rakkolevän väheneminen, laidunnuksen loppuminen ja hiekkarantojen umpeenkasvu. Raportissa esitetään yksilölaskentoihin perustuen meriotakilokkipopulaation kannanvaihtelut kasvukauden kuluessa ja kahtena peräkkäisenä vuotena (1993 ja 1994) Jurmon rannoilla. Lisäksi raporttiin on koottu yhteen aiempien laskentojen tulokset. Kasvustojen koko vaihtelee vuosittain hyvin suuresti. Yksilömäärä keskikesällä on yhteensä muutamia tuhansia. Valtaosa yksilöistä kasvaa Saaristomeren kansallispuistossa.

Meriotakilokki on yksivuotinen merenrantahietikoiden kasvilaji, jonka säilyminen kasvupaikallaan vaatii vuosittain onnistuvan siementuoton. Tämän selvityksen mukaan lajilta näyttää puuttuvan vuodesta toiseen hiekassa säilyvä itämiskykyisten siementen varasto. Raportissa on selvitetty yksilöiden jakautuminen kokoluokkiin. Suurikokoisia yksilöitä esiintyy niukasti, mutta ne vastaavat pääosasta populaation siementuotosta. Yksilöiden kokoon vaikuttavat oleellisesti hiekan sisältämät ravinteet. Raportissa selvitetään ravinteiden merkitystä yksilöiden kasvuun ja siementuottoon.

Meriotakilokki on riippuvainen meren mukana rannalle kulkeutuvista ravinteista (rakkolevävallit) ja siementen levinnästä sopiviin kohtiin saaren hietikoilla. Ekologiansa vuoksi meriotakilokki on altis häviämään. Jurmon esiintymä ei ole tällä hetkellä erityisen uhattu, mutta sen tilaa tulee seurata säännöllisesti. Varsinkin laidunnuksen loppuminen voi lähivuosina haitata esiintymää. Mikäli heinäkuun populaatiokoko laskee pariin sataan yksilöön tulee hoitotoimenpiteisiin (kasvustojen lannoitus) ryhtyä.

Saatavissa painettuna
Hinta 0 €
Lisätietoja

2. painos 1998