Tekijä Hemmilä Timo
Julkaisija Metsähallitus, Vantaa, 2008
Sivut 51 s.
Kieli
suomi
Julkaisusarja
Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja B 101
ISSN-L 1235-8983
ISBN 978-952-446-649-3 (pdf)
Tiivistelmä

Repoveden kansallispuisto ja siihen liittyvä Aarnikotkan metsän luonnonsuojelualue on metsien ja kymmenien järvien muodostama karu, salomainen ja maisemiltaan vetovoimainen alue. Valkealan ja Mäntyharjun kunnissa sijaitseva Repovesi on perinteinen ja suosittu, Etelä-Suomen oloissa poikkeuksellisen erämainen vaellus- ja vesiretkeilykohde. Puistoon tehtiin vuonna 2007 noin 69 000 käyntiä.

Metsähallitus vastaa sekä kansallispuiston että Aarnikotkan metsän luonnonsuojelualueen hoidosta ja retkeilyrakenteiden ylläpidosta. Aarnikotkan metsän luonnonsuojelualue on UPM-Kymmene Oyj:n omistama yksityinen suojelualue. Alueen hoitoa ja käyttöä ohjaa UPM:n, Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen ja Metsähallituksen edustajista koostuva hoitokunta. Metsähallituksen tavoitteena on säilyttää alueen ominaispiirteet myös tulevaisuudessa. Repoveden kansallispuistolle on tehty hoito- ja käyttösuunnitelma vuonna 2004, ja edellinen kävijätutkimus on vuodelta 2002, ajalta juuri ennen puiston perustamista. Tällä tutkimuksella haluttiin päivittää perustiedot kansallispuiston kävijöistä sekä selvittää alueen käytössä mahdollisesti tapahtuneita muutoksia. Selvitettäviä asioita olivat kävijärakenne, kävijöiden harrastukset, käytön alueellinen ja ajallinen jakautuminen sekä kävijätyytyväisyys.

Repoveden kansallispuiston kävijätutkimus toteutettiin 4.5.–20.9.2007. Kyselylomake jaettiin kaikille aineiston keruuaikana otantapisteeseen saapuville 15 vuotta täyttäneille henkilöille, ei kuitenkaan vasta alueelle menossa oleville.

Kävijät tulivat Repovedelle useimmiten puiston lähialueelta tai muualta Etelä-Suomesta. Puistoon tultiin useimmiten oman perheen kanssa ja seurue oi yleisimmin pieni: 2–5 henkilöä. Tärkeimmät syyt Repovedellä vierailuun olivat maisemat, luonnon kokeminen, rentoutuminen, yhdessäolo oman seurueen kanssa sekä poissa melusta ja saasteista oleminen. Suosituin harrastus alueella sekä miehillä että naisilla oli kävely. Tärkeimpänä harrastuksenaan tällä käynnillään puistossa vastaajat pitivät retkeilyä.

Kävijöiden odotukset täyttyivät parhaiten luonnonympäristön osalta. Palveluiden kohdalla oltiin tyytyväisimpiä tulipaikkoihin ja niiden huoltoon. Kritiikkiä saivat osakseen eniten yrittäjien tuottamien palveluiden sekä jätehuollon toteutuksen ja ohjauksen vähäisyys. Kävijöiden erityistarpeiden huomioon ottamisessa ja maasto-opastuspalveluissa olisi vastaajien mielestä eniten laadullista parantamisen varaa. Kokonaisuudessaan palvelujen määrään ja laatuun oltiin tyytyväisiä ja kävijätyytyväisyys oli säilynyt samalla tasolla kuin aiemmassa tutkimuksessa vuodelta 2002.