Perämeren kansallispuiston vesimakrofyytit – peruskartoitus ja näytteenottomenetelmien vertailu

Merentutkimuksen pääpaino on eteläisillä merialueilla, joten Perämeren kohtalona on ollut jäädä vähemmälle huomiolle. Vesipuitedirektiivin ja meristrategiadirektiivin myötä on kasvanut tarve tuottaa tietoa myös Perämeren vedenalaisesta luonnosta ja tällä hetkellä Perämerelle on suunnitteilla kaksi pysyvää vesimakrofyyttien tutkimuslinjaa.

Tässä tutkimuksessa kerättiin tietoa vesimakrofyyteistä ja verrattiin niiden tutkimukseen käytettyjen tutkimusmenetelmien toimivuutta Perämerellä. Verrattavia menetelmiä olivat sukellusmenetelmät (linjasukellus ja peittävyysruudut) ja videointimenetelmät (linjan videointi ja drop-video).

Vesimakrofyyteillä tutkimustulokset noudattivat pitkälti aikaisemmin Perämeren alueella tehtyjä kartoituksia. Kaikki havaitut lajit olivat löytyneet jossain vaiheessa Perämeren alueelta, mutta joillakin lajeilla oli eroavaisuuksia runsaussuhteissa. Näitä lajeja olivat esimerkiksi alueellisesti uhanalaisiksi luokitellut vesisammalet (vellamonsammal Octodiceras fontanum ja ahdinsammal Platyhypnidium riparioides), joita esiintyi yleisesti tutkittujen linjojen alueella. Tämä tulos osoittaa, että Perämeren tutkimus on jäänyt vähemmälle huomiolle ja että nykyisillä tutkimusmenetelmillä kaikista lajeista ei saa hyvää käsitystä.

Tutkimusmenetelmien vertailussa todettiin, että kaikilla menetelmillä on niin hyvät kuin huonot puolensa. Menetelmät, jotka toimivat erinomaisesti eteläisten vesialueiden tutkimuksessa, eivät välttämättä palvele tutkimuksen etuja pohjoisessa. Perämeri omassa ainutlaatuisuudessaan vaatii omat tutkimusmenetelmät, joissa yhdistyy nopeus ja laatu. Tämä onnistuu esimerkiksi yhdistämällä eri menetelmillä saatava aineisto (esim. videoaineistoa täydennetään sukellusaineistolla). Parhaiden menetelmien löytäminen vaatii vielä lisätutkimusta ja kehitystyötä.