Tekijä Raatikainen Kaisa J., Raatikainen Katja
Julkaisija Metsähallitus, Vantaa, 2015
Sivut 65 s.
Kieli
suomi
Julkaisusarja
Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 216
ISSN-L 1235-6549
ISBN 978-952-295-108-3 (pdf)
Tiivistelmä

Selvityksessä koottiin olemassa oleviin paikkatietolähteisiin perustuen tietoa valtion mailla sijaitsevista perinnebiotoopeista suojelualueiden perinnebiotooppien hoito-ohjelman laadintaa varten. Lähtöaineistoina käytettiin valtakunnallista perinnemaisema-aineistoa täydennyksineen (VPI+), Metsähallituksen SutiGIS-järjestelmän tietoja sekä maatalouden ympäristötuen erityistukisopimusten tietoja. Tarkastelu kattoi sekä Metsähallituksen hallinnoimat suojellut että suojelemattomat alueet, pois lukien valtion omistukseen siirtyneet yksityiset suojelualueet. Tiedot koottiin paikkatietokannaksi (MH_PEM), joka sisältää valtion maiden perinnemaisema- ja luontotyyppi-inventoidut perinnebiotoopit sekä inventoimattomat mahdolliset perinnebiotooppikohteet, joilla lähtötietojen perusteella on perinnebiotoopeille tyypillisiä piirteitä.

Potentiaalista perinnebiotooppialaa löytyi kokonaisuudessaan 19 783 ha (5 816 kpl kohteita). Kokonaismäärään sisältyy perinnemaisema-arvoltaan erittäin epävarmoja, täydentäviä kohteita 2 015 kpl (4 573 ha). Ne pois lukien tietokannan sisältämän 3 801 todennäköisen perinnebiotooppikohteen yhteispinta-ala on 15 210 ha. Myös näiden kohteiden perinnebiotooppiarvot on tarkastettava asiantuntijatyönä. Lähtöaineistojen laadullisen vaihtelun vuoksi MH_PEM-tietokanta sisältää jonkin verran virheitä ja siihen on poimiutunut kohteita, joiden hoito perinnebiotooppeina ei ole tarkoituksenmukaista.

Valtaosa valtion perinnebiotooppikohteista sijoittuu luonnonsuojelualueille ja maakunnista erityisesti Pohjois-Pohjanmaalle, Varsinais-Suomeen ja Lappiin. Kohteiden koko vaihtelee suuresti: 61 % kohteista on kooltaan alle hehtaarin, mutta tietokannassa on myös 23 kpl yli 100 hehtaarin kohteita. Perinnemaisemainventoinnin ja sen täydennysten piirissä on 4 006 ha MH_PEM-tietokannan kokonaisalasta, mikä vastaa 13 %:ia koko Suomen kattavasta VPI+-aineistosta. Metsähallituksen luontotyyppi-inventoinnissa perinnebiotoopeiksi tunnistettuja kohteita on yhteensä 3 945 ha. Luontotyyppi-inventoinnin tietojen mukaan perinnebiotooppien luontotyypeistä runsaimmin edustettuina ovat merenranta- ja tulvaniityt. Harvinaisista perinnebiotoopeista lehdesniittyjä ja kaskialueita esiintyy koko Suomessa lähestulkoon ainoastaan valtion mailla. Tietokannan sisältämiin mahdollisiin perinnebiotooppeihin lukeutuu runsaasti metsä- ja suoalueita, joilla on perinteisestä maatalouskäytöstä kertovia piirteitä.

Suurin osa (arviolta 80 %) MH_PEM-tietokannan pinta-alasta on hoidotta. Hoitoasteen arviointi on vaikeaa, sillä hoitotoimia on tallennettu paikkatietoon vaihtelevasti eivätkä tiedot vastaa erityistukisopimusten tietoja. Hoidossa olevilla valtion perinnebiotoopeilla selvästi yleisin hoitotapa on kuitenkin laidunnus ja maatalouden ympäristötuen erityistuki hoidon tärkein rahoitusmuoto. Kesän 2014 tilanteen mukaan valtion mailla oli voimassa olevia perinnebiotooppien tai luonnon- ja maisemanhoidon erityistukisopimuksia 3 285 hehtaarilla, mikä on 17 % MH_PEM-tietokannan kokonaisalasta. Kokonaan tai osittain erityistuella hoidettuja kohteita on yhteensä 371 kpl, ja niiden yhteydessä on potentiaalisia laajennusalueita yli 2 000 ha. Laajennusalueet liittyvät suoraan erityistuella hoidettuihin alueisiin, ja niiden voidaan lähtöaineistojen perusteella arvioida soveltuvan hoidettaviksi perinnebiotooppeina.