Aulangon luonnonsuojelualueen luonnonhoitosuunnitelma

Aulangon luonnonsuojelualue sijaitsee Hämeenlinnan kaupungissa Luhtialan kylässä, osana Vanajaveden laakson kansallismaisemaa. Alueen pinta-ala on 151 hehtaaria ja se on osa laajempaa Aulangon Natura 2000 -aluetta. Lisäksi Aulangon luonnonsuojelualue on olennainen osa Suomen ensimmäistä kansallista kaupunkipuistoa.

Suunnitelma perustuu maastossa tehtyyn luontotyyppi-inventointiin, sen täydennyksiin ja muuhun saatavilla olevaan ja hankittuun tietoon.

Natura-luontotyypeistä alueelta on havaittu Boreaaliset luonnonmetsät (9010), Lehdot (9050) ja Silikaattikalliot (8220).

Alueen hoidon tavoitteena on säilyttää ja palauttaa 1880-luvulla rakennetun englantilaistyyppisen puiston ja lähimetsien tärkeimmät ominaispiirteet sekä säilyttää siellä sijaitsevat kulttuurihistorialliset rakennukset ja rakennelmat. Lisäksi turvataan alueen erityispiirteet − rehevä luonto ja lajisto elinympäristöineen. Kansallismaisemassa tärkeällä sijalla on myös maisemanhoito ja -suojelu.

Hoitosuunnitelman lähtökohtana on 1999 vahvistettu Aulangon hoito- ja käyttösuunnitelma ja siinä määritellyt tavoitteet hoidolle. Tärkeä osa on vyöhykejako kolmeen vyöhykkeeseen: kulttuurivyöhyke noin 39 ha, puistometsävyöhyke noin 62 ha ja luonnonvarainen vyöhyke noin 49 ha.

Tämä suunnitelma on toimenpidesuunnitelma, jonka tarkoitus on toimia luonnonhoitotöiden tekemisen työvälineenä. Tässä suunnitelmassa ei puututa rakenteisiin ja alueen käyttöön.

Suunnitelma-alueelle on esitetty toimenpiteitä noin 108,8 hehtaarille. Todellinen kokonaispinta-ala on noin 60,7 ha, kun päällekkäiset hoitotoimet otetaan huomioon.

Suunnitelmassa esitetyt toimenpiteet toteutetaan pääasiassa vuosina 2010−2019. Jotkut – kuten lampien pienruoppaus – voidaan toteuttaa myöhemminkin.

Luonnonhoitotoimet eivät vaaranna rakenteita. Rakenteet eivät ole Museoviraston mukaan kiinteitä muinaismuistoja Aulangon linnavuorta ja Ruutikellaria lukuun ottamatta.

Lintudirektiivin liitteen I lajeista alueella esiintyvät pyy, viirupöllö, palokärki, pohjantikka, harmaapäätikka, teeri ja metso. Lisäksi alueelta tunnetaan tiltaltti, pikkutikka ja käenpiika. Ne ovat kaikki uhanalaisuudeltaan vaarantuneita lajeja (VU).

Hoitotoimenpiteet eivät vaikuta haitallisesti alueen luontotyyppien edustavuuteen tai direktiivilajien elinolosuhteisiin. Luonnonmetsissä hoitotöitä ei tehdä, Silikaattikallion vierestä poistetaan puustoa ja lehdossa estetään kuusettuminen.