Hyvät käytännöt maakotkalle aiheutuvien vaikutusten arviointiin – esimerkkiraportti Nimettömänkankaan tuulivoimahankkeesta

Maakotka (Aquila chrysaetos) on uhanalaisluokitukseltaan vaarantunut (VU), rauhoitettu, lintudirektiivin liitteen I laji. Maakotkan esiintyminen on keskittynyt pohjoiseen Suomeen, noin 90 % 400 parin kannasta pesii Oulujoen pohjoispuolella.

Maaliskuuhun 2022 mennessä Suomessa oli julkaistu tuulivoimahankkeita noin 55 000 megawatin (MW) edestä. Näistä tuulivoimahankkeista muodostuvien yhteisvaikutusten arvioidaan kohdistuvan kielteisesti lintulajeistamme erityisesti maakotkaan. Tähän vaikuttavat sekä tuulivoimalle altistuvien reviirien suuri osuus että lajin ekologiset ominaisuudet. Maakotkan herkkyyteen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. saalistusreviirien laajuus (keskimäärin noin 300 km2), lajin herkkyys ihmistoiminnan aiheuttamille häiriöille, suurten päiväpetolintujen tunnettu riski törmätä tuulivoimaloihin, alhainen vuosittainen poikastuotto ja kannan elinkelpoisuuden riippuvuus aikuisten yksilöiden pitkäikäisyydestä. Vaikutusten ehkäisemiseksi on maakotkaan kohdistuvien vaikutusten arviointia tarpeellista kehittää ja yhtenäistää.

Tässä julkaisussa on tuotu esille esimerkkien avulla hyviä käytäntöjä tuulivoimasuunnittelun yhteydessä arvioitavista vaikutuksista pesimäreviirillä oleviin maakotkiin. Menetelmät on koostettu todellisten tuulivoimahankkeiden vaikutusten arvioinneista niitä edelleen kehittäen. Selvitys on liittynyt kuvitteellisen tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointiin (YVA) ja kaavoitukseen. Hankkeella on kaksi vaihtoehtoa ja hankealue ulottuu kolmelle maakotkareviirille. Selvityksessä on hyödynnetty suomalaisten satelliittilähettimin varustettujen maakotkien käyttäytymisen perusteella luotua elinympäristömallia, seurattu yhden reviirin naaraan liikkumista sille asetetun satelliittilähettimen avulla ja seurattu maakotkan liikkumista kahdella muulla reviirillä maastotarkkailuilla. Näiden tietojen pohjalta on arvioitu laskennallisesti mallinnusmenetelmää käyttäen kullakin reviirillä emon riski törmätä suunniteltuihin tuulivoimaloihin. Myös elinympäristön menetykset ja muut mahdolliset vaikutukset reviireihin on arvioitu. Yhteisvaikutustarkastelu on laadittu toiminnassa olevan tuulivoimapuiston kanssa.

Vaikutusten merkittävyyttä on arvioitu populaatiomallinnuksen avulla. Merkittävän haitalliseksi tuulivoiman aiheuttamaksi lisäkuolleisuudeksi määriteltiin populaatiomallinnuksin yli 0,06 törmäystä/vuosi/reviiri.

Toistaiseksi tuulivoimaloista aiheutuvien vaikutusten arviointi on puutteellisten tietojen vuoksi vielä osin epävarmaa ja teoreettista. Suomesta on vain vähän kokemuksia maakotkareviirille sijoitettujen tuulivoimaloiden todellisista vaikutuksista. Korostuneita epävarmuuksia liittyy nykyaikaisiin suuriin voimaloihin. Myös emojen elossa säilyvyyksistä ja muista populaatiomallinnuksiin tarvittavista tunnusluvuista on kotimaista tutkimustietoa vähän. Erilaisia vaikutusten lieventämiskeinoja on tarkasteltu yleisellä tasolla. Näistä syistä jatkossa on tärkeää kerätä tutkimustietoa todellisista vaikutuksista ja lievennyskeinojen toimivuudesta. Samoin olisi suositeltavaa laatia laajoja, esimerkiksi maakunnan kokoisten alueiden yhteisvaikutusarviointeja. Näin voidaan pyrkiä ohjaamaan tuulivoimasuunnittelua ja -rakentamista siten, ettei se vaaranna maakotkakannan elinkelpoisuutta.