Hyyppään ja Alasuon Natura 2000 -alueiden hoito- ja käyttösuunnitelma
Hyyppään (29 ha) ja Alasuon (14 ha) Natura 2000 -alueet sijaitsevat Keski-Suomessa, Laukaan kunnassa. Niiden kanssa samaan suojelualuekokonaisuuteen kuuluvat Laukaan Lievestuoreenjärven rantayleiskaavassa suojellut alueet (26 ha, osin Hyyppään Natura-aluetta), Hyyppään yksityiset luonnonsuojelualueet (32 ha) sekä Lievestuoreen suojelumetsä (87 ha). Kokonaisuudesta käytetään tässä suunnitelmassa nimitystä suunnittelualue, ja sen kokonaispinta-ala on 184 ha. Tämä hoito- ja käyttösuunnitelma on Metsähallituksen omaa toimintaa varten laadittu ohje suunnittelualueen hoitamiseksi ja käytön kehittämiseksi.
Metsähallitus on rauhoittanut Hyyppäänvuoren laen luonnonhoitometsänä vuonna 1970. Muu osa Hyyppään aluetta on ollut metsätalouskäytössä 1990-luvulle asti. Alasuo on koivuvaltainen suomuuttuma, josta osa on aikanaan ojitettu, mutta ojat ovat kasvaneet umpeen jo kymmeniä vuosia sitten. Natura-alueiden suojelu toteutetaan perustamalla ne Hyyppään ja Alasuon luonnonsuojelualueeksi, jonka hallinnasta ja hoidosta vastaa Metsähallitus. Rantayleiskaavan Sl-merkityistä alueista osa on suojeltu perustamalla ne yksityisiksi luonnonsuojelualueiksi. Valtion omistuksessa oleva osa liitetään muodostettavaan Hyyppään ja Alasuon luonnonsuojelualueeseen. Lievestuoreen suojelumetsä on perustettu luonnonvarasuunnittelussa vuonna 2005, ja alue on vuokrattu puolustusvoimille Lievestuoreen varikon suoja-alueeksi.
Hyyppään alue on maakunnallisesti tunnettu retkeilykohde, jonka ydin on 170 m:n korkeuteen merenpinnasta lakensa ulottava Hyyppäänvuori. Vuorelta aukeaa kaunis järvimaisema Lievestuoreenjärvelle. Muu osa suunnittelualuetta ei ole aktiivisesti käytettyä, joskin Lievestuoreen suojelumetsän läpi on talvella latuyhteys. Hyyppään alueen kehittämistä retkeilykohteena vaikeuttaa alueen sijainti pitkän yksityistieosuuden varassa. Siksi Hyyppäälle ei ohjata aktiivisesti enempää retkeilijöitä. Nykyisen, järjestäytymättömän retkeilykäytön on kuitenkin uhka-analyysissä todettu vaarantavan alueen suojeluarvoja, mikä edellyttää käytön järjestämistä hoito- ja käyttösuunnitelman avulla.
Suunnitelmassa esitetään retkeilypoluille linjaukset, joiden avulla voidaan välttää maaston ja kalliokasvillisuuden kulumista sekä kallioilla liikkumisesta aiheutuvia turvallisuusriskejä. Lisäksi suunnitelmassa esitetään varaukset nuotio- ja rantautumispaikoille, jotka toteutetaan, mikäli alueen kehittämiseen osoitetaan lisärahoitusta. Toteutuksen järjestelyissä Metsähallitus tekee yhteistyötä paikallisten toimijoiden kanssa.
Suunnittelualueen keskeinen suojelumenetelmä on ns. passiivinen luonnonsuojelu ja alueen luontaisen kehityksen turvaaminen. Nuorten, talouskäytössä olleiden metsien palautumista luonnontilaan voidaan nopeuttaa ennallistamalla. Ennallistamisesta laaditaan erillinen toimenpidesuunnitelma.
