Lohenkalastus Lutto- ja Nuorttijoella – Kalamiesten muisteluksia Koilliskairasta
Kuolavuonon kautta Jäämereen laskevan Tuulomajoen latvavedet Lutto- ja Nuorttijoki olivat aikoinaan hyviä lohijokia, mutta lohi katosi näistä joista 1960-luvulla. Tuulomajoen lohta käsittelevä selvitys on jaettu kahteen osaan. Tämä osa käsittelee lohenkalastuksen historiaa kirjallisuuslähteiden ja haastattelujen avulla.
Haastatteluja kerättiin vuosina 1987–1995 yhteensä 55 henkilöltä, jotka ovat kalastaneet Lutto- ja Nuorttijokien alueella ennen 1960-lukua. Julkaisuun on kerätty tärkeimmät haastattelutiedot lohen esiintymisestä, kalastus tavoista ja -rajoituksista sekä saaliista. Haastattelut sisältävät myös muistelmia muiden kalalajien, kuten harjuksen ja taimenen, pyytämisestä sekä alueen asutuksesta, kalastajista, Ylä-Tuuloman voimalaitostyömaasta ja erilaisista kalastukseen liittyneistä tapahtumista.
Venäläisen arvion mukaan Suomen puoleisten alueiden vuotuinen saalis oli 1900-luvun alussa n. 15 000 kg. Lohta pyydettiin erityisesti Tuulomankoskesta, joka oli Nuorttijärven ja Suonikylän kolttasaamelaisten yhteisomistuksessa vuoteen 1920 asti. Lohet pyydettiin mm. patoamalla ja vetämällä verkkoa rannoilta. Tärkeimpiä lohen nousua estäviä vaiheita joen historiassa ovat olleet Ala-Tuuloman voimalaitoksen rakentaminen v. 1934–1936, toinen maailmansota (1939–1945) ja Ylä-Tuuloman voimalaitoksen rakentaminen 1962–1965.
Ala-Tuuloman voimalaitoksen rakentamiseen saakka joki oli lähes luonnontilassa, ja lohi nousi myös Suomen puoleisiin latvavesiin. Haastattelujen mukaan suurimmat lohet olivat 15–20 kg:n painoisia, keskipaino oli 5 kg. Koska harvaan asutulla seudulla oli kalastajia vähän ja lohta sekä muuta kalaa runsaasti, kalastusta saattoi harjoittaa pääelinkeinona. Kalaa pyydettiin pääasiassa verkoilla, mutta myös tuulastus oli tehokas kalastustapa.
Voimalaitos ja sitä seurannut sota-aika romahduttivat Tuulomajoen lohikannan, mikä Luttojoessa näkyi lohien vähenemisenä ja koon pienenemisenä. Vapaa-ajan kalastus alkoi yleistyä 1940-luvun lopulla Lutto- ja Suomujokien alueella ja 1950-luvulla joet olivat suosittua perhokalastusseutua. Ylä-Tuuloman voimalaitos esti lohen nousun Nuorttijärven yläpuolisille alueille täydellisesti 1960-luvun puolivälissä.
