Metsänomistajien näkemyksiä luonnonsuojelualueiden kaupoista – Vapaaehtoiset kiinteistökaupat ja Metsähallitus suojelumaiden ostajana
Metsähallitus ostaa yksityisiltä metsänomistajilta vapaaehtoisin kaupoin maita luonnonsuojelua varten. Maata on perinteisesti hankittu suojeluohjelmiin rajatuilta alueilta, mutta vuodesta 2005 alkaen hankintaa on tehty METSO-ohjelman puitteissa myös metsänomistajien tarjousten perusteella maan eteläosasta. Lajistoltaan rikkaimmat suojelemattomat metsäalueet ovat yksityisessä omistuksessa. Tarjouskilpailuhanke perustuu metsänomistajien oma-aloitteisuuteen ja tilan tai sen osien tarjontaan.
Tällä kyselytutkimuksella haluttiin selvittää, miten metsänomistajat suhtautuvat erilaisiin tapoihin myydä alueita luonnon monimuotoisuuden suojelua varten. Työssä verrattiin Metsähallitukselle valtioneuvoston vahvistaman suojeluohjelman alueelta maitaan myyneiden ja vapaaehtoiseen tarjoukseen perustuvien, ns. METSO-kauppojen avulla kauppoja tehneiden metsänomistajien näkemyksiä.
Kyselylomake lähetettiin tilakoosta riippumatta kaikille Metsähallituksen kanssa Etelä-Suomen alueella vuonna 2005 METSO-kauppoja tehneille metsänomistajille (25) sekä valtioneuvoston hyväksymiin luonnonsuojeluohjelmiin maitaan myyneille (99). Kyselyyn vastasi 45 prosenttia kauppoja tehneistä. Tutkimuksen kaupat olivat markkinahintaisia ja perustuivat maanomistajien vapaaehtoisuuteen. Eri tavoin myyneiden metsänomistajien näkemysten erojen merkittävyyttä testattiin tilastollisesti χ2- sekä t-testeillä.
METSO-kauppoja tehneet olivat usein koulutettuja, heillä oli hallussaan suuria tiloja ja he olivat metsänomistajina aktiivisempia kuin suojeluohjelmiin maitaan myyneet. He korostivat metsänomistuksen tavoitteissa vertailuryhmäänsä enemmän puunmyyntitulojen saantia sekä metsän antamaa taloudellista turvallisuutta. METSO-kauppoja tehneet suhtautuivat metsien- ja luonnonsuojeluun merkitsevästi myönteisemmin kuin suojeluohjelmiin maitaan myyneet metsänomistajat. Suojelumyönteisyys heijastui nimenomaan metsänomistajien aktiivisuutena tarjota maitaan suojelualueiksi. METSO-kauppoja tehneet suosivat sopimukseen perustuvaa suojelua, jossa maapohjan omistus jäisi metsänomistajalle.
Molempien ryhmien metsänomistajat pitivät kauppa-arvoon perustuvaa todennäköistä luovutushintaa selkeimpänä ja hyväksyttävimpänä korvauksen arviointimenetelmänä. Summa-arvomenetelmän tai puuston hakkuuarvon mukaan arvioitu kauppahinta ei saanut ryhmien kesken yhtä suurta hyväksyttävyyttä. Metsänhoitoyhdistyksiä pidettiin molempien ryhmien keskuudessa luotettavimpana kauppahinnan arvioinnin tekijänä. Varsinkin METSO-kauppoja tehneet metsänomistajat pitivät Metsähallitusta mieluisimpana neuvottelukumppanina suojelukaupoista päätettäessä.
