Mynämäenlahden ja sen linnuston kehitys, nykytila ja merkitys
Mynämäenlahti, joka sijaitsee Mietoisten kunnassa, on yksi lintuvesien suojeluohjelman kohteista Varsinais-Suomessa. Laajoensuiston lisäksi suojelurajausesitykseen sisältyvät Kuustonlahti ja Mynäjoen suisto. Lahden maisema ja lintujen elinympäristöt ovat muuttuneet vesien rehevöitymisen, virheellisten ruoppausten ja ruoikoitumisen myötä, mikä on todettavissa vanhoja karttoja ja ilmakuvia analysoimalla. Kehitystä on edesauttanut rantaniittyjen laidunnuksen päättyminen.
Pesimälinnuston jyrkimmät muutokset ovat koskeneet kahlaajalajistoa. Hävinneitä lajeja ovat etelänsuosirri, isokuovi, töyhtöhyyppä ja suokukko. Punajalkaviklon kanta on pudonnut kymmenesosaan kolmessa vuosikymmenessä. Avointa rantaa tai laidunnusmaita vaativat vesilintulajit (haapana ja tukkasotka) ovat myös vähentyneet. Perukan pohjan laadun heikkeneminen voi myös olla osasyy eräiden vesilintujen alhaisiin kantoihin. Ruoikoiden lisääntymisestä ja pensoittumisesta hyötyvien lajien kannat ovat osittain kasvaneet. Laidunnuksen aloittaminen ja sen myötä tapahtuvat rantojen avautuminen sekä lyhytkasvuisten niittyjen syntyminen voisivat palauttaa 1960-luvun rikkaan kahlaajalajiston ja lisätä eräiden vesilintujenkin pesimismahdollisuuksia.
Kaikki pohjoisen länsipalearktisen alueen vesilintulajit muuttavat alueen kautta. Osa lajeista levähtää lahdella erittäin runsaslukuisina. Vesilintumuuton huippuvaihe, jopa 6 000 yksilön päiväsummat, sattuu kevään olosuhteista riippuen huhtikuun puolivälin ja vapun väliselle ajalle. Monet Suomessa vähälukuiset pesimälajit, mm. hanhet, joutsenet, ristisorsa, harmaasorsa, lapasotka ja uivelo levähtävät lahdella säännöllisesti. Vedenkorkeuden vaihtelusta riippuu, miten kahlaajat voivat käyttää lahtea hyväkseen. Ajoittain esim. suokukon ja liron määrät nousevat hyvin suuriksi. Alhaisilla vedenkorkeuksilla myös sirrien määrät nousevat joinakin vuosina suuriksi. Rantojen avartuminen laidunnuksen ja muiden toimenpiteiden tuloksena merkitsisi todennäköisesti ympäristön parantumista myös muutolla lepäilevän lajiston kannalta.
Levähtävien vesilintujen ja lahden muun käytön (retkeily, veneily ja kalastus) välillä esiintyy osan kevättä yhteensovittamisvaikeuksia. Ongelmien vakavuutta on vaikea arvioida, koska häirinnän mahdolliset vaikutukset ilmenevät lähinnä energia-aineenvaihdunnan tasolla ja voivat realisoitua vasta pesinnän yhteydessä. Liikkumista ohjaamalla riskit on helppo välttää. Esitämme joukon lahden hoitoa ja monikäyttöä suunniteltaessa huomioon otettavia ehdotuksia. Esitystemme pääpaino on suojelussa ja alueen luontoretkeilykäytön ohjauksessa.
