Perämeren kansallispuiston vedenalainen luonto
Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa Perämeren kansallispuiston vedenalaiset biotoopit ja kalojen kutualueet sekä selvittää alueen merenpohjan topografia. Biotooppikartoituksen ohessa selvitettiin myös puiston kasvi- ja eläinlajistoa sekä perustettiin ympäristömuutosten seurantaa palvelevia, pysyviä seurantapisteitä. Tutkimukset keskitettiin Sarvien alueelle sekä Iso-Huiturin lahteen ja Pohjantähden ympäristöön. Litoraalin pysyvät seuranta-alat perustettiin Pitkälettoon, Selkäsarveen, Iso-Huituriin ja syvänpohjan seurantapiste Selkäsarven kaakkoispuolelle. Valittujen paikkojen katsottiin edustavan mahdollisimman kattavasti puiston erilaisia vedenalaisia pohjia.
Vedenalaisia biotooppeja erotettiin vallitsevan lajiston perusteella neljä: piilevä-, Cladophora aegogrophila -, putkilokasvi–näkinpartais- sekä polyyppibiotooppi. Avoimilla, kivikkoisilla rannoilla litoraalin matalin osa vesirajasta 2–5 metriin muodostuu piileväbiotoopista, joka hioutuu talvisin jään vaikutuksesta puhtaaksi. Piileväbiotoopin alapuolella on Cladophora aegogrophila -biotooppi, joka jatkuu levärajaan (4,5–8 m) asti. Levärajan alapuolella alkaa yleensä polyyppibiotooppi, joka jatkuu 10–11 metriin. Myös täysin paljaat hiekkapohjat ovat tavallisia levärajan alapuolella. Putkilokasvi–näkinpartais -biotooppi muodostaa suojaisemmilla pohjilla vesirajasta aina 2–4 metrin syvyyteen selvästi edellisistä poikkeavan biotoopin.
Tutkimuksessa havaittiin yhteensä 112 kasvi-, 67 pohjaeläin- ja 8 kalalajia. Kasveista selvästi runsaslajisin ryhmä oli piilevät (57 lajia), joita kasvoi yleensä muiden kasvien epifyytteinä kaikilla kasvillisuusnäytealoilla. Piilevien merkitys alueen perustuotannossa on todennäköisesti suuri. Pohjaeläimistä runsaslajisimmat ryhmät olivat surviaissääsket (27 lajia) ja harvasukamadot (14 lajia). Pääosa lajeista oli limnisiä, kun taas merilajeja havaittiin vain muutama.
Kansallispuiston alueella kutevia taloudellisesti merkittäviä kaloja ovat silakka, siika, muikku ja harvinainen merikutuinen harjus. Tärkeimmät silakan kutualueet tosin sijaitsevat puiston rajan eteläpuolella.
Kansallispuiston vedenalaisen luonnon suojelusta ja jatkotutkimuksista annetaan suositukset.
