Pohjoisen Merenkurkun saaristolinnusto
Tämä pohjoisen Merenkurkun saaristolinnustoselvitys perustuu laskentoihini vuosina 1988-1998. Laskennassa oli mukana 148 luotoa ja saarta (ulkosaaristossa 97 ja sisäsaaristossa 51) noin 25 x 30 km laajalla saaristoalueella. Lisäksi 11 luodolta oli tiedossa laskentoja 1950- ja 60-lukujen taitteesta.
Pohjoisessa Merenkurkussa pesivät runsaina pilkkasiipi, tukkasotka, tukkakoskelo ja isokoskelo, useimmiten tässä runsausjärjestyksessä. Haahkakanta on varsin niukka. Uusia tulokkaita pesimälinnustossa olivat kyhmyjoutsen, kanadanhanhi ja pikkulokki. Tutkimusjakson aikana pesimälinnustosta puolestaan katosi lapasotka. Ainakin joinakin vuosina pesimälajistoon kuuluvat alli, mustalintu, riekko ja isokuovi. Punajalkaviklokanta säilyi vakaana.
1980- ja 90-lukujen taitteessa 15 saaristolintulajin kanta oli kolminkertainen 30 vuotta aikaisemmin vallinneeseen määrään verrattuna. 1990-luvun lopussa kanta oli jo 5.6-kertainen neljän vuosikymmenen takaiseen verrattuna. Pohjoisessa Merenkurkussa selvästi runsastuneita lajeja ovat merikihu, kalalokki, harmaalokki, merilokki, ruokki, riskilä ja luotokirvinen. Erityisen nopeaa kannankasvu oli ruokilla, riskilällä ja luotokirvisellä. Meriharakka- ja karikukkokannat kasvoivat jonkin verran. Merihanhikanta on pieni mutta hiljalleen kasvamassa.
Naurulokki sekä kala- ja lapintiirakannat taantuivat 1990-luvulla. Myös räyskä ja selkälokki kuuluvat pitkällä aikavälillä taantujiin. Selkälokin väheneminen pysähtyi 1990-luvulla. Pohjoisen Merenkurkun räyskäkanta on varsin pieni ja koostuu yleensä yksittäispareista.
Pohjoisen Merenkurkun pesimälinnustoon eivät nykyisin kuulu merimetso, ristisorsa, tylli, etelänsuosirri, vesipääsky, etelänkiisla ja törmäpääsky. Näistä ristisorsa, tylli, vesipääsky ja törmäpääsky pesivät vähälukuisina etelämpänä Merenkurkussa. Kesäisten pesimättömien merimetsojen määrä kasvoi 1990-luvulla enteenä mahdollisesta tulevasta pesinnästä.
Ihmisellä katsotaan olevan monien lajien runsastumiseen välitön tai välillinen vaikutuksensa. Metsästyksen vähenemisen, munien keruun loppumisen ja Itämeren rehevöitymisen aiheuttaman ravinnontuotannon lisäyksen yhteisvaikutuksesta useiden saaristolajien määrän katsotaan kasvaneen. Aikaisemmin kaatopaikoilta ja turkistarhoilta saatu lisäravinto edesauttoi erityisesti nauru- ja harmaalokin runsastumista. Kala- ja lapintiiran viimeaikainen taantuminen kaipaa lisätutkimuksia.mukana 148 luotoa ja saarta (ulkosaaristossa 97 ja sisäsaaristossa 51) noin 25 x 30 km laajalla saaristoalueella. Lisäksi 11 luodolta oli tiedossa laskentoja 1950- ja 60-lukujen taitteesta.
