Puurijärven-Isonsuon kansallispuiston luontoselvitys 1993

Tutkimuksen tarkoituksena on antaa perustietoa Puurijärven-Isonsuon kansallispuiston luonnosta alueen hoito- ja käyttösuunnitelmaa varten. Tutkimuskohteina olivat Puurijärven linnusto, kansallispuiston viiden ison suoalueen (Korkeasuo, Isosuo, Aronsuo, Kiettareensuo, Ronkansuo) reunametsien ja metsäsaarekkeiden kasvillisuus sekä linnusto. Lisäksi on katsottu joidenkin ojitusalueiden tilaa ja hoitotarvetta. Tutkimustietojen perusteella on selvitetty kansallispuistossa tarvittavia hoitotoimia ja retkeilyn ohjausta.

Linnuston laji- ja parimäärien perusteella Puurijärvi on valtakunnallisesti arvokas lintuvesi. Vesilinnuston selvimpiä muutoksia on kokosukeltajien jatkuva väheneminen, mikä johtuu järven umpeenkasvusta. Siitä on hyötynyt varsinkin nokikana. Soiden reunametsät ja metsäsaarekkeet ovat enimmäkseen kasvillisuudeltaan tavanomaisia karuhkoja kangasmetsiä. Rehevimmät metsäalueet sijoittuvat Isonsuon ja Korkeasuon laidoille. Hakkuut ovat muuttaneet reunametsiä monin paikoin, Ronkansuolla myös soranotto. Luonnontilaiset alueet ovat pieniä. Parhaiten säilyneet ja monipuolisimmat metsät sijoittuvat Korkeasuon ja Isosuon laidoille. Kaikkien soiden reunametsät ovat myös maisemallisesti arvokkaita. Ne ja metsäsaarekkeet ovat linnustoltaan melko samankaltaisia. Isollasuolla lasketun linjan perusteella lintutiheys on huomattavasti korkeampi soiden reunametsissä kuin tiheäpuustoisilla rämelaidoilla. Kokonaisuutena, myös avoimet alueet huomioiden, linnustoltaan arvokkain suo on Isosuo. Myös Korkeasuon ja Ronkansuon linnusto on monipuolinen ja runsas.

Hoitotoimista Puurijärvelle ehdotetaan rantalaidunnusta sekä vedenkorkeuden nostamista umpeenkasvun estämiseksi. Myös järvelle aiemmin ehdotettuja kunnostustoimia arvioidaan. Suoalueiden ojien tukkiminen on tarpeen ainakin kansallispuiston rajojen sisäpuolella. Paikoin voi olla tarpeen myös ojitusalueiden puuston poistaminen. Hoitotoimien vaikutusta on tulevaisuudessa seurattava. Retkeilyn ohjaamiseksi ehdotetaan lintutorneja tai -lavoja, luontopolkuja sekä asianmukaisia paikoitusalueita.