Repoveden kansallispuiston ja Aarnikotkan metsän luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma

Repovesi sijaitsee Kaakkois-Suomessa, Kymenlaakson ja Etelä-Savon maakunnissa. Repoveden kansallispuisto (1 483 ha) on perustettu 1.1.2003 lailla Repoveden kansallispuistosta. Kansallispuistoon liittyy kiinteästi UPM Kymmene Oyj:n omistama, Kaakkois-Suomen ympäristökeskuk-sen päätöksellä 3.1.2003 rauhoitettu Aarnikotkan metsän luonnonsuojelualue (1 389 ha). Yhteen-sä suojelualueiden pinta-ala on 2 871 ha, josta vesialueita on vain noin 2 %. Suojelualueet ovat osa Repoveden Natura 2000 -aluetta, jonka pinta-ala on noin 4 080 ha. Tämä on näille suojelualueille laadittu yhteinen hoito- ja käyttösuunnitelma.

Repoveden alue on arvokas, topografialtaan vaihteleva metsien, järvien, kallioperän murtumalinjojen ja jyrkänteiden muodostama kokonaisuus. Jääkauden ja rapautumisen merkit ovat näky-vä osa alueen luontoa. Kasvillisuus on pääosin karua mäntyvaltaisten metsien lajistoa, jota rikastavat rehevät korvet ja kallionaluslehdot. Liito-orava on alueen tärkeä suojeltava laji. Natura 2000 -luontotyypeistä boreaaliset luonnonmetsät, puustoiset suot ja silikaattikalliot ovat alueelle tyypillisimpiä. Alueella on myös yksi esihistoriallinen muinaisjäänne, Olhavan kalliomaalaus.

Tämän hoito- ja käyttösuunnitelman yleisenä tavoitteena on sovittaa yhteen luonnonsuojelun, virkistyskäytön ja puolustusvoimien tarpeet. Suunnittelussa on noudatettu osallistavan suunnittelun periaatteita. Luonnonsuojelullisena tavoitteena on suojella eteläboreaalista metsäluontoa sekä lisätä alueen luonnontilaisuutta ennallistamisella. Virkistyskäytön suunnittelun tavoitteena on tarjota Etelä-Suomen oloihin poikkeuksellisen erämainen kestävän retkeilyn kohde mm. patikointiin, hiihtoon ja melomiseen. Alue on hoidon- ja käytön kanavoimiseksi jaettu neljään vyö-hykkeeseen: virkistysvyöhykkeeseen (922 ha), syrjävyöhykkeeseen (610 ha) ja rajoitusvyöhykkeeseen (1 339 ha) sekä kulttuurivyöhykkeeseen, jonka kohteet ovat päällekkäisiä edellisten vyöhykkeiden kanssa.

Alueen palveluvarustuksella ohjataan virkistyskäyttöä ja estetään maaston kulumista. Palveluvarustukseen kuuluvat opasteet, nuotiopaikkoja, kaksi telttailualuetta, vene- ja kanoottilaitureita, käymälöitä ja pitkospuita sekä kymmenien kilometrien polkuverkosto.

Toimenpiteistä mittavimpia ovat palvelurakenteiden uusinta ja rakentaminen sekä luonnon ennallistamistyöt. Alueen kävijämääriä seurataan kävijälaskurein, mikä on jatkoa vuonna 2002 tehdylle kävijätutkimukselle (haastattelut ja kävijälaskenta). Ennallistamistoimien onnistumista seurataan mm. tarkkailemalla muutoksia kasvillisuudessa. Toimenpiteiden vaikutus ympäristöön on arvioitu myönteiseksi ja luonnontilaa lisääväksi.