Svartholman merilinnoituksen arkeologinen selvitys
Tämä arkeologinen selvitys on laadittu vuonna 2024 Svartholman linnoituksen restaurointiperiaatteiden laatimisen tueksi. Selvitys kokoaa yhteen tiedot linnoituksen rakentumisesta, käytöstä, raunioitumisesta ja arkeologisesta tutkimushistoriasta sekä kartoittaa keskeiset arkistoaineistot. Työn toteutti Ark-byroo.
Svartholman merilinnoitusta rakennettiin Loviisanlahden suulle pääosin vuosina 1748–1770 osaksi Ruotsin valtakunnan itärajan puolustusjärjestelmää. Linnoitus suunniteltiin suojaamaan Loviisan maalinnoitusta ja sen merellisiä lähestymisreittejä. Rakentaminen hidastui 1760-luvun jälkeen, ja osa suunnitelluista ulkovarustuksista jäi ruotsalaisajalla keskeneräisiksi. Linnoitus koostuu keskuslinnoituksesta neljine bastioneineen, sitä suojaavasta tenaljista sekä saaren rantoja kiertävistä ulkovarustuksista.
Venäläiset valtasivat linnoituksen vuonna 1808. Autonomian ajalla linnoitusta täydennettiin rajoitetusti, mutta sen sotilaallinen merkitys väheni, ja linnoitusta käytettiin 1800-luvun alkupuolella myös vankilana. Krimin sodan aikana englantilais-ranskalainen laivasto-osasto räjäytti linnoituksen kesällä 1855, minkä jälkeen raunioita hyödynnettiin rakennusmateriaalina ja saari jäi laidunkäyttöön.
Svartholma suojeltiin kiinteänä muinaisjäännöksenä vuonna 1883. Laajemmat raivaus- ja restaurointityöt käynnistyivät 1960-luvulla. Linnoituksessa ei ole tehty laajoja arkeologisia kaivauksia, mutta alueella on suoritettu vedenalaisia tutkimuksia, rakennedokumentointeja, koekaivauksia ja arkeologista valvontaa erityisesti restaurointien yhteydessä.
Selvityksen perusteella arkeologinen tutkimuspotentiaali on keskuslinnoituksen alueella rajallinen linnoituksen tarkoituksellisen tuhoamisen ja rauniomateriaalin hyödyntämisen vuoksi. Sen sijaan ruotsalaisajan kartoissa näkyvät linnoituksen ulkopuoliset rakennuspaikat voivat tarjota mahdollisuuksia tuleville arkeologisille tutkimuksille. Selvitys tukee Svartholman linnoituksen hoitoa, restaurointia ja kulttuuriperinnön vaalimista kokoamalla ajantasaisen kokonaiskuvan kohteen historiasta ja tutkimustilanteesta.
Alkuperäistä raporttia säilytetään Metsähallituksen arkistossa.