Tervanen-Leikko alue-ekologinen suunnitelma
Alue-ekologinen suunnittelu on laajan metsäalueen kokonaisvaltaista suunnittelua, jolla pyritään sovittamaan yhteen erilaisia arvoja ja tavoitteita. Tämän suunnitelman tavoitteena oli kartoittaa Tervanen-Leikon erityisarvot ja niiden pohjalta muodostaa suunnitelma, joka mahdollistaa metsätalouden harjoittamisen luonto- ja virkistysarvoja heikentämättä.Alueen kokonaispinta-ala on 2 100 ha, josta talousmetsiä on 1 800 ha ja erikoismetsiä 300 ha. Erikoismetsiin sisältyy Ringinsuon soidensuojelualue, Ylä-Surnuinjärven ja Vuorisenvuoren aarnialueet, Kirkkokankaan seutukaavan suojelualue, siemenkeräysmetsikkö sekä sähkölinjoja. Alue kuuluu eteläboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen Järvi-Suomen lohkoon ja Kymijoen päävesistöalueeseen. Maaston korkeus vaihtelee vain vähän, 120 – 130 m mpy, mistä johtuen turvemaita on peräti 58 % alueen pinta-alasta.
Alueen puusto on selvästi mäntyvoittoista. Mäntyvaltaisten metsien ja mäntysekametsien osuus on 74 % talousmetsien metsämaan pinta-alasta. Männyn kasvupaikkojen eli kuivahkojen kankaiden tai sitä huonompien kasvupaikkojen osuus on 66 % samasta pinta-alasta. Loppu on lähes kokonaan tuoreita kankaita tai niitä vastaavia turvemaan kasvupaikkoja. Ruotsalaisella ASIO- mallilla laskien alueen mäntymetsien osuus olisi luonnontilassa 58 %.
Suunnitelma-alueen luonnonsuojelullisesti arvokkain kokonaisuus on Ringinsuon soidensuojelualue. Ringinsuo on Suomen eteläisin aapasuo, ja sieltä löytyi kasvikartoituksessa viisi Mikkelin läänissä uhanalaista kasvilajia. Talousmetsien puolelta tavattiin kolme uhanalaista eläinlajia: kalasääski eli sääksi, liito-orava ja riekko, jotka otettiin suunnitelmassa huomioon hakkuita vähentävinä tekijöinä. Muista arvokkaista luontokohteista lukumääräisesti ja pinta-alallisesti suurimman ryhmän muodostivat puronvarsimetsiköt, joista muodostettiinkin ekologisia käytäviä Ringinsuon ympäristöön.
Vanhoja, 20 vuodella kiertoajan ylittäneitä metsämaan metsiä oli kesällä 1998 16 % metsämaan alasta. Vaikka jatkossa metsiä uudistetaankin, tulee vanhojen metsien osuus säilymään 10 %:n tietämissä. Lehtimetsien pinta-alaosuus päätettiin kohottaa nykyisestä 6 %.sta 10 %:iin seuraavan kymmenvuotisjakson aikana. Tavoitteeksi asetettiin myös palaneen puun määrän lisääminen siten, että joka viides vuosi kulotetaan 10 hehtaarin ala. Tavoitteiden ja koko suunnitelman toteutumista seurataan viiden vuoden välein.
Suunnitelman taloudellisia vaikutuksia selvitettiin MELA- hakkuulaskelmalla, johon sisältyi kolme eri vaihtoehtoa. Hakkuumahdollisuuksien välinen ero oli suurimmillaan 6 %. Kestävän kehityksen ja luonnon monimuotoisuuden kannalta parhaana pidettiin vaihtoehtoa, jossa kaikki erityisarvot ja ekologiset käytävät otetaan hakkuumahdollisuuksia pienentävinä tekijöinä huomioon.