Ulvinsalon luonnonpuiston biotoopit ja kasvillisuus

Kuhmossa Ulvinsalon luonnonpuistossa ja siihen liitettäväksi ehdotetuilla laajennusalueilla tehtiin kesällä 1994 biotooppi- ja kasvillisuuskartoitus. Kartoitus suoritettiin uutta, Metsähallituksessa laadittua biotooppi- ja kasvillisuuskartoitusohjeita noudattaen. Menetelmä oli nyt ensimmäistä kertaa kokeilukäytössä ja kartoituksen ohella työn tarkoituksena oli kokeilla ja kehittää sitä. Tässä raportissa esitetään kartoitustyön tulokset sekä arvioidaan kartoitusmenetelmää.

Kartoitusalueen pinta-ala on n. 39 km2, josta luonnonpuiston osuus on n. 25 km2. Biotooppikartoitus suoritettiin koko alueelta, mutta kasvillisuuskartoitus valittiin vain luonnonsuojelun kannalta keskeisimmät kuviot. Käytännössä useimmat kasvillisuuskartoitetut kuviot olivat meso-eutrofisia ja eutrofisia avosoita ja rämeitä, rehevimpiä tai erityisen runsaasti aarniometsän piirteitä omaavia korpia, lehtomaisia kangasmetsiä ja lähteikköjä. Kasvillisuuskuvioilta kerättiin myös kasvilajistotiedot. Metsien puustorakenteen kuvaamiseksi tehtiin puustonäytealat kahdesta alueen kangasmetsille omaleimaisimmasta tilanteesta: luonnontilassa kehittyneestä ikihongikosta sekä haavikkoisesta vaaran pohjoisrinteen havu- ja lehtisekametsästä.

Biotooppikartoitusten perusteella n. 59 % tutkimusalueen pinta-alasta on kangasmetsiä ja n. 39 % on suota. Kangasmetsistä lähes 80 % on varttuneita ja kuusivaltaisia. Soista yli 80 % on harva- tai täyspuustoisia rämeitä ja korpia. Kasvillisuuskartoituksen tulosten tarkastelussa ei valikoivan otannan takia ole mahdollisuutta koko kartoitusalueen kattavaan tulkintaan. Menetelmän arviointi –osassa pohditaan vääräväri-ilmakuvilta tehtävän biotooppikartoituksen ongelmia ja sen kehittämistä, maastossa suoritettavia kuolleen puuston mittauksia sekä kuvioinnin ongelmia yleisemmin.