Hämeenkankaan monikäyttö- ja harjoitusalueen sekä Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelma

Niinisalon varuskunnan ja Jämin välissä sijaitsevan Hämeenkankaan ensisijainen käyttömuoto on puolustusvoimien harjoituskäyttö. Hämeenkangas on jo pitkään ollut myös suosittu retkeily- ja lähivirkistyskohde. Suurin osa suunnittelualueesta (4967 ha) kuuluu Natura 2000-ohjelmaan. Alueen luontoarvot liittyvät lähinnä harjumetsiin sekä niiden paahderinteisiin ja -lajistoon. Alueella on lisäksi edustavia lähteitä sekä keidassoita. Pääosa Hämeenkankaan metsistä on talousmetsiä, mutta edustavimmat alueet on suojeltu luonnonsuojelukohteina. Hämeenkankaan matkailupalvelut keskittyvät Jämin alueelle sekä Kuninkaanlähteelle.

Hämeenkankaan hoito- ja käyttösuunnitelmassa sovitetaan yhteen alueen eri käyttötarpeita ja linjataan alueen hoidon ja käytön periaatteita vuosille 2008–2017. Hoidon ja käytön suunnittelussa tavoitteena on alueen nykyisten luontoarvojen turvaaminen ja parantaminen. Keskeistä on myös puolustusvoimien harjoitustoiminnan ja alueen muiden käyttömuotojen yhteensovittaminen. Luontoliikunta halutaan säilyttää edelleen alueen pääasiallisena virkistyskäyttömuotona. Lisäksi tavoitteena on parantaa Metsähallituksen kestävän luontomatkailun periaatteiden mukaisen luontomatkailun toteutumista alueella.

Suunnitelmassa on esitetty toimenpiteitä luonnon suojelun ja hoidon, metsätalouden, luonnon virkistyskäytön sekä alueen hallinnan ja hoidon järjestämiseen liittyviin kysymyksiin. Alueen virkistyskäyttöä edistetään kohentamalla retkeilyn palveluvarustusta. Alueella on tällä hetkellä Suomen tiheimpiin kuuluva taukopaikkaverkosto. Tarkoituksena on vähentää taukopaikkojen määrää, mutta nostaa sen sijaan jäljelle jäävän palveluvarustuksen tasoa lisäämällä muun muassa kuivakäymälöitä ja kaivoja. Myös alueen reittiverkostoa selkeytetään ja viitoituksia sekä merkintöjä parannetaan.

Metsien käsittelyssä otetaan erityisesti huomioon retkeilykäytön vaatimukset sekä paahteisten harjumetsien luontoarvojen säilyttäminen ja parantaminen. Metsät uudistetaan pääsääntöisesti luontaisesti. Säästöpuita jätetään normaalia enemmän ja harjumetsissä voidaan käyttää myös pienaukkohakkuita. Alueelle laaditaan myös lähteiden kunnostussuunnitelma. Siinä kartoitetaan lähteiden tila ja suunnitellaan toimenpiteet, joilla kunnostettavien lähteiden luonnontilaa voidaan parantaa. Kangasajuruohon (Thymus serpyllum ssp. serpyllum) ja hietaneilikan (Dianthus arenarius) siirtoistutusta kokeillaan. Alueelle esitetään tehtäväksi luontomatkailusuunnitelma sekä kulttuuriperintöselvitys. Yhteistyötä alueen eri käyttäjätahojen kanssa pyritään parantamaan. Tarkoitus on myös tehostaa maastoliikennelain noudattamiseen liittyvää tiedottamista ja valvontaa.