Kainuun vanhojen metsien kääpälajisto

Kääpäinventoinnit sopivat hyvin vanhojen metsien luonnonsuojeluarvojen sekä metsien luonnontilaisuuden ja historian selvittämiseen. Kainuussa vanhojen metsien kääpä- ja muuta kääväkäslajistoa on selvitetty intensiivisesti vuodesta 1988 lähtien, ja yhteensä 11 metsäaluetta on inventoitu melko hyvin tähän mennessä. Intensiivisesti inventoitujen alueiden lisäksi lajistoa (etenkin uhanalaisia lajeja) on selvitetty myös muualla Kainuussa, ja tähän julkaisuun on kerätty mahdollisimman kattavasti tiedot uhanalaisten ja harvinaisten kääväkkäiden levinneisyydestä Kainuussa. Tässä tutkimuksessa intensiivisesti tutkittujen metsäalueiden luonnonsuojeluarvoja selvitetään alueilta löytyneen kääpälajimäärän, uhanalaisten lajien määrän, aarniometsän ilmentäjälajeista muodostuvan pistemäärän sekä uhanalaisten ja muiden aarniometsän ilmentäjälajien runsauksien avulla. Inventointiaika eri alueiden välillä vaihteli, ja siksi alueiden välisen vertailun parantamiseksi kultakin alueelta valittiin kolme täysimittaista inventointipäivää, joista laskettiin yhteen samat arvot kuin kokonaisinventoinneissa. Lisäksi tutkittuja alueita vertailtiin muihin intensiivisesti tutkittuihin alueisiin Suomessa.

Intensiivisesti tutkituilta metsäalueilta löytyi yhteensä 116 kääpälajia, joista 15 on uhanalaisia. Maailmanlaajuisia harvinaisuuksia Kainuun lajistossa on kymmenkunta. Aarniometsien ilmentäjälajeista muodostuvan pistemäärän perusteella kaikki tutkituista alueista osoittautuivat luonnonsuojelullisesti joko hyvin tai erittäin arvokkaiksi metsäalueiksi. Kääpälajeja oli eniten Teerisuo-Lososuolla (79), Tulisuo-Varpusuolla (76) ja Murhisalossa (75). Kolmen inventointipäivän perusteella runsaslajisimpia (noin 60 lajia) alueita olivat Teerisuo-Lososuo, Tulisuo-Varpusuo, Suoniemensuo ja Porkkasalo. Uhanalaisia lajeja oli eniten Porkkasalossa (13) ja Teerisuo-Lososuolla (12), ja kolmen inventointipäivän perusteella uhanalaisia lajeja löytyi eniten (8–9 lajia) Porkkasalosta, Tulisuo-Varpusuolta, Teerisuo-Lososuolta ja Riuskanselältä. Uhanalaisten lajien runsaudet olivat suurimmillaan Riuskanselällä, Hiidenportissa ja Porkkasalossa. Heikoimmin alueiden välisessä vertailussa sijoittuivat Talaskangas ja Kuirivaara, joissa lajisto joko lahopuuston yksipuolisuuden tai vähäisyyden takia oli köyhempää ja monet lajit vähälukuisem-pia kuin muilla alueilla.

Lajistoltaan valtaosa Kainuussa inventoiduista alueista on täysin vertailukelpoista parhaimpien ja melko pitkään inventoitujen vanhan metsän alueiden kanssa Suomessa. Ainoastaan Pisavaaran luonnonpuistossa ja Patvinsuon kansallispuistossa lajimäärä ja uhanalaisten lajien määrä on selvästi suurempi kuin Kainuussa tutkituilla alueilla, mutta niiden lajistoa onkin selvitetty jo useamman vuoden ajan. Arvokkaana erityispiirteenä Kainuun metsien la-jistossa on pohjoisen ja itäisen, mantereisiin olosuhteisiin sopeutuneen “boreokontinentaalisen” kääväkäslajiston runsaus. Venäjän ulkopuolisessa Euroopassa valtaosa näistä lajeista on joko uhanalaisia tai hyvin vähälukuisia, ja runsaanpuoleisina kantoina niitä esiintyy ainoastaan Pohjoismaiden kaikkein mantereisimmissa osissa kuten Suomen itä- ja pohjoisosissa sekä Ruotsin pohjoisosissa.