Metsähallituksen selvitys luonnonsuojelun ja virkistyskäytön yhteensovittamisesta Porkkalan luonnonsuojelualueella ja Porkkalanniemellä sijaitsevilla virkistysalueilla

Valtioneuvosto teki alkuvuonna 2016 periaatepäätöksen Kirkkonummen Porkkalassa olevien Metsähallituksen alueiden kehittämisestä luonnonsuojelualueina. Tässä yhteydessä Metsähallitukselta tilattiin selvitys Kirkkonummen ja Inkoon saaristo- ja merialueiden suojelu- ja kehittämistavoitteiden yhteensovittamisesta sekä virkistyspalvelutuotannon yhteistyön järjestämisestä. Vuosina 2016-2017 Metsähallitus inventoi alueen luonto-, kulttuuriperintö- ja käyttöarvot sekä laati suunnitelman virkistyskäytön kehittämiseksi. Työ kohdentui kahdelle, osin päällekkäiselle alueelle:

• Porkkalan luonnonsuojelualue, joka on valtionmaista valtioneuvoston asetuksella perustettava suojelualue, pinta-alaltaan noin 12 764 ha, josta maata on noin 242 ha ja vettä 12 520 ha (Kirkkonummen saariston sekä Inkoon saariston Natura-alueita).
• Porkkalanniemi, joka on luonnonsuojelu- ja virkistysalueista muodostuva monen maanomistajan (Kirkkonummi, Vantaa, Nurmijärvi, Helsinki, Metsähallitus) hallinnoima virkistyskäyttökokonaisuus, pinta-alaltaan noin 2 923 ha, josta maata on noin 322 ha ja vettä 2 601 ha.

Porkkalan alueesta tekee arvokkaan ja erityisen sen sijainti. Pitkälle lounaaseen, keskelle Suomenlahtea työntyessään Porkkalanniemellä on vaikutuksensa niin lintujen muuttokäyttäytymiseen, vedenalaisen luonnon olosuhteisiin, kuin aikanaan merenkulkuun ja puolustusstrategioihinkin.

Vedenalaisen luonnon arvot ovat merkittävät vaihtelevuudessaan. Meren suolapitoisuuden vaihtelu, merenpohjan geologia ja eri saaristovyöhykkeiden kattavuus (sisäsaariston kapeista ruovikkoisista merenlahdista välisaariston kautta ulkosaariston karuille kalliorantaisille saarille) muodostaa harvinaisen monimuotoisen elinympäristön. Alueella tavataan siten sekä tyypillisiä ulkosaariston lajeja että sisäsaaristoa edustavia lajeja. Erityisen monipuoliseksi osoittautui Stora Träskön saarta ympäröivä vesialue, joka edustaa Itämeren vedenalaista luontoa kuin pienoiskoossa. Saaren edustalta löytyneet tiheät ja puhtaat meriajokaslaikut olivat hieno uusi havainto Porkkalan vesille silmälläpidettävästä ja esiintymiseltään puutteellisesti tunnetusta lajista.

Selvitysalueella on runsaasti kulttuurihistoriallisia kohteita, kuten pronssi- ja rautakautisia hautaraunioita, monien sotien aikaisia ja jälkeisiä linnoitustöiden jäänteitä, entisajan merimerkkejä sekä entisten asuinsijojen perustoja pihapiireineen. Porkkalan edustan merialueelta löytyy tiheämmin hylkyjä kuin mistään muualta Suomesta.

Hemiboreaaliseen metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen kuuluvalla alueella on runsaasti erilaisia elinympäristöjä rannikon korkeista havumetsistä ja rehevistä hakamaista aina ulkosaariston karuille luodoille asti. Metsähallituksen Luontopalvelujen tekemien kartoitusten yhteydessä alueella tavattiin yli 40 uhanalaista luontotyyppiä, 5 uhanalaista lintulajia, 2 uhanalaista hyönteislajia ja 1 uhanalainen putkilokasvilaji. Selvitysalue on yksi Suomen parhaita lintujen havainnointipaikkoja erityisesti muuttoaikoina, jolloin miljoonien lintujen muuttoreitit ylittävät Porkkalanniemen kärjen ja saaristoalueen. Alueella on myös runsas hirvieläinkanta. Selvitysalue on maisemallisesti arvokasta erityisesti laajojen silikaattikallioiden, vanhojen luonnonmetsien, perinnemaisemien ja jylhien kalliorantojensa ansiosta.

Edellä kuvattujen luonto-, kulttuuri- ja maisema-arvojen ansiosta Porkkalanniemi on suosittu virkistyskohde. Porkkalanniemen voi katsoa muodostavan Helsingin seudun Viherkehän läntisen solmukohdan, jossa metsä kohtaa meren. Päiväretkiä ajatellen etäisyys pääkaupungin keskustastakin on houkutteleva, mutta Porkkalanniemen muoto ja maanomistus- ja tieolosuhteet eivät mahdollista massojen liikkeitä. Porkkalanniemen palvelut voidaan järjestää kuitenkin nykyistä kestävämmällä ja tehokkaammalla tavalla. Metsähallituksen ja kun­tien yhteistyönä suunniteltiin ja toteutetaan vuonna 2018 kokonaisuus, jossa hyvin viitoitettu kompakti reitistö yhdistää eri kuntien virkistysalueiden palvelut toisiinsa. Pysäköintialueet ja taukopaikat kunnostetaan, jolloin ne kestävät lisääntyvää käyttöä. Jätehuoltoa keskitetään ja asiakasviestintää yhtenäistetään. Träskö on vesitse liikkuville merkittävin käyntikohde, ja sen käytön kestävyyttä edistetään parhaiten ohjaamalla maihinnousu ja saarella liikkuminen tiettyihin paikkoihin. Säännöllinen yhteistyö virkistyspalveluja tarjoavien toimijoiden kesken varmistaa käytön kestävyyden myös jatkossa.