Napapiirin retkeilyalueen kävijätutkimus 2007

Rovaniemellä sijaitseva Napapiirin retkeilyalue on ympärivuotiseen retkeilyyn soveltuva erämainen luontokohde, jota on kehitetty vuodesta 1997 alkaen. Vuosittain Napapiirin retkeilyalueella on n. 43 000 kävijää. Maiseman erityispiirteitä ovat karut peräpohjalaiset vaarat, rannattomat ja vetiset aapasuot sekä Raudanjoki komeine koskineen ja rehevine rantametsineen. Retkeilyalueella harjoitetaan myös metsätaloutta ottaen kuitenkin huomioon luonnon virkistyskäytön tarpeet. Napapiirin retkeilyalueella on merkittyjä reittejä yhteensä n. 40 km. Alueella on hyvä ja kattava palveluvarustus, jossa esteettömyys on otettu huomioon. Alueen hoidosta ja ylläpidosta vastaa Metsähallitus.

Retkeilyalueella on tehty kaksi kävijätutkimusta. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2001. Tämän raportin käsittelemä kävijätutkimus tehtiin vuonna 2007 ja sen aineisto kerättiin 7.5.–14.10.2007. Haastattelut tehtiin yleisimmin päivällä kello 10–18. Suurin osa haastatteluista tehtiin Vikakönkäällä ja Vaattungissa, jotka ovat retkeilyalueen reittien lähtöpaikkoja. Haastattelussa käytettiin lomakkeita, joita painettiin kolmelle kielelle. Tutkimukseen vastanneita oli 355. Vastanneista puolet oli miehiä ja puolet naisia. Miesten keski-ikä oli n. 45 vuotta ja naisten 43 vuotta. Kyselyyn vastanneet olivat suhteellisen korkeasti koulutettuja.

Päiväkävijöiden osuus vastanneista oli 90 % ja keskimääräinen viipymä alueella oli n. 3 tuntia. 86 % vastanneista oli suomalaisia ja Rovaniemen kaupungin alueelta oli 65 % vastanneista. Alueelle saavuttiin useimmiten 3–5 hengen seurueissa oman perheen kanssa henkilöautolla. Joukkoliikennevälineillä ei alueelle juurikaan saavuttu. Retkeilyalue oli matkan ainoa tai tärkein kohde 57 %:lle vastanneista. Yleisimmin vierailtiin Vikakönkään ja Vaattunkikönkään alueilla. Ennakkotietoa alueesta saatiin yleisimmin sukulaisilta tai tuttavilta. Suurin osa kävijöistä aikoo tulla alueelle uudelleen ja suosittelee sitä myös muille.

Tärkeimmät Napapiirin retkeilyalueella harjoitetut aktiviteetit olivat kävely, luonnon tarkkailu ja eväsretkeily. Luontopolkuihin tutustuminen ja luontovalokuvaus olivat myös suosittuja. Vastanneet osallistuivat yleisimmin yhdestä kolmeen aktiviteettiin. Tärkeimmät virkistysmotiivit olivat luonnon kokeminen, rentoutuminen ja maisemat.

Tyytyväisimpiä oltiin alueen taukopaikkoihin ja niiden polttopuihin. Vähiten tyytyväisiä oltiin yrittäjien tuottamiin palveluihin. Kävijöiden ennakko-odotukset täyttyivät hyvin, ja häiriötekijöitä ei alueella koettu juurikaan olevan. Retkeilyaluetta pidettiin siistinä ja alueen maisemista pidettiin. Alueen kävijätyytyväisyysindeksi oli 4,25 asteikolla 1–5.

Vain pieni osa vastanneista uskoi, että metsätalouden harjoittaminen on alueella sallittua ja että retkeillä saa missä vain. Tutkimuksessa kysyttiin myös metsien käsittelyn vaikutusta virkistäytymiseen. Metsänuudistushakkuut koettiin virkistysmahdollisuuksia heikentävinä, kun taas taimikoiden ja riukumetsän harventamisen koettiin parantavan niitä.

Kävijätutkimuksen tuloksia verrataan vuoden 2001 kävijätutkimukseen ja aluetta tullaan kehittämään saadun palautteen perusteella.