Författare Salminen Jere
Utgivare Metsähallitus, Vantaa, 2007
Sidantal 181 s.
Språk
suomi
Publikationsserie
Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 172
ISSN-L 1235-6549
ISBN 978-952-446-626-4 (pdf)
Sammandrag

Metsähallituksessa toteutettiin 2004–2007 ympäristöministeriön tuella hanke, jonka tavoitteena on tiedon lisääminen harjujen paahdealueiden hyönteislajistosta ja hoidon vaikutuksista paahdelajistoon. Tulosten perusteella pyritään kehittämään paahdehyönteisten seuranta- ja hoitomenetelmiä paahdelajiston elvyttämiseksi.

Tutkimusalueita olivat St: Säkylänharju, V: Dragsfjärdin Örö, V: Kiikalan ja EH: Lopen Räyskälän lentokentät sekä Komion luonnonsuojelualue. Seuranta-aloja perustettiin raivauksin (Säkylänharju, Örö, Kiikala, Komio), kulotuksin (Säkylänharju, Komio) ja niittämällä (lentokentät) hoidetuille sekä umpeenkasvaville kuvioille. Säkylänharjulla tutkittiin myös armeijan ampumaratoja. Seurantaa tehtiin erityisesti kangasajuruohoa (Thymus serpyllum) kasvavilla paikoilla. Seuranta-aloilla tutkittiin perhosia (Lepidoptera) vakioiduilla aktiivimenetelmillä sekä myrkkypistiäisiä (Aculeata, pl. muurahaiset, Formicoidea), kovakuoriaisia (Coleoptera), luteita (Heteroptera) ja kaskaita (Auchenorrhyncha) pyydyksillä. Linjalaskenta soveltui seurantamenetelmäksi perhosille koko lahkon laajuudessa. Maahan asetetuilla keltavati-ikkunapyydyksillä saatiin tehokkaasti vaikeasti havaittavia myrkkypistiäisiä ja useita harvinaisia lajeja muistakin hyönteisryhmistä. Kuoppapyynti oli hyvä menetelmä kovakuoriaisten, luteiden ja kaskaiden seurannassa.

Paahdeympäristöjen perhosten yksilö- ja lajimäärät nousivat useimmilla raivatuilla aloilla. Lyhyellä aikavälillä raivaus näyttää kuitenkin hyödyttävän eniten elinympäristövaatimuksiltaan laaja-alaisia avomaiden lajeja. Kulotetuilta aloilta tavattiin useita harvinaisia lajeja kaikista tutkituista hyönteisryhmistä. Myrkkypistiäisten määrät laskivat tai pysyivät ennallaan useimmilla aloilla seurantajakson aikana. Myrkkypistiäisiä oli eniten runsaasti paljasta hiekkaa sisältäneillä aloilla. Paahdeympäristöihin sidonnaisten lajien osuus oli lude- ja kovakuoriaisaineistoissa pieni. Paahdealueen pitkä jatkumo ja kytkeytyneisyys hyvään lähdepopulaatioon selittänevät paahdehyönteisten esiintymistä enemmän kuin eri hoito- ja käyttötavat.

Örössä oli eniten paahdeympäristöjen perhosia ja kovakuoriaisia. Komion luonnonsuojelualue osoittautui lajistollisesti merkittäväksi alueeksi. Alueelta löydettiin yhteensä 30 uhanalaista ja silmälläpidettävää hyönteislajia. Lentokentät ovat tärkeitä alueita paahde- ja uhanalaisille lajeille kaikissa tutkituissa hyönteisryhmissä. Aineistossa on havaintoja yhteensä 32 uhanalaisesta ja silmälläpidettävästä perhoslajista. Niistä äärimmäisen uhanalainen (CR) harjusinisiipi (Scolitantides vicrama) runsastui Säkylänharjun hoitokohteilla. Uhanalaisia ja silmälläpidettäviä myrkkypistiäislajeja todettiin 12 ja maakunnalle uusia lajeja 35. Uhanalaisten ja silmälläpidettävien kovakuoriaisten määrä oli 20, luteiden 12. Erittäin uhanalainen (EN) kovakuoriainen, nummikiillokas (Meligethes exlilis), runsastui 2005–2006 yli satakertaisesti yhdellä Örön hoitoaloista, ja lajista tehtiin ensimmäinen sisämaan havainto Kiikalan lentokentältä. Harvinaisia kaskaita löydettiin kymmenkunta, mutta niistä vain harvat olivat mukana v. 2000 uhanalaisarvioinnissa. Komiolta löydetty kaskaslaji, Sonronius anderi, on tavattu maailmanlaajuisesti vain kahdesti aiemmin.

Julkaisussa esitetään myös ehdotuksia paahdeympäristöjen hyönteisseurantaa varten ja paahdeympäristöjen hoito-ohjeita.