Sipoonkorven kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma

Sipoonkorven kansallispuisto sijaitsee Sipoon kunnan sekä Vantaan ja Helsingin kaupunkien alueella. Suunnitelma on laadittu osallistavaa suunnittelutapaa noudattaen yhteistyössä alueen eri toimijoiden kanssa. Hoito- ja käyttösuunnitelma on kohdealueen maankäytön pitkän aikavälin strateginen suunnitelma ja linjaus. Suunnitelman avulla sovitetaan yhteen luonnonsuojelun, virkistyskäytön ja alueen muun käytön tavoitteet.

Sipoonkorpi on yksi merkittävimmistä rakentamattomista metsäalueista pääkaupunkiseudulla yhdessä Nuuksion järviylängön ohella. Alueellisesti Sipoonkorvella on suuri merkitys metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttäjänä. Sipoonkorpeen kuuluu monenlaisia metsiä, soita, kulttuurimaisemia ja avokallioita. Luontoarvot perustuvat laajaan, yhtenäiseen metsäalueeseen, jonka luontoa leimaa vaihtelevuus ja pienipiirteisyys. Alueen kasvisto ja eläimistö onkin monipuolista ja runsasta, ja siellä esiintyy uhanalaisia ja harvinaisia kasvi-, sieni- ja eläinlajeja lajeja.

Sipoonkorven keskeisiksi luonto- ja käyttöarvoiksi on tunnistettu perinnemaisemat, retkeily ja virkistys, luontokasvatus, asema pääkaupunkiseudun itäisenä metsämantereena sekä monipuolinen toimijaverkosto. Keskeisiin arvoihin kohdistuvat mahdolliset uhkat on käyty läpi ja pyritty tunnistamaan ne käyttömuodot ja toiminnot, joilla voi olla kielteisiä vaikutuksia alueen arvoihin. Suunnitelmassa on asetettu päämäärät, tavoitteet ja toimenpiteet uhkien torjumiseksi ja alueen kehittämiseksi.

Suunnitelmassa esitettäviä keskeisimpiä toimenpiteitä ovat opastusaineiston laatiminen ja ylläpito ja palveluvarustuksen rakentaminen ja ylläpito sekä kansallispuiston käytön ohjaaminen siten, että luontoarvot säilyvät. Alueella noudatetaan kestävän luontomatkailun periaatteita. Puiston vyöhykejaolla ja palvelurakenteilla ohjataan kävijöiden liikkumista siten, että lajistolle ei aiheudu liikaa häiriötä ja kulumisvauriot jäävät mahdollisimman pieniksi. Luonnonsuojelun toimenpiteitä ovat luonnontilan säilyttäminen, ennallistaminen, luonnonhoito, inventointi, seuranta ja vierasperäisten lajien torjunta. Seuranta kohdistuu ensisijaisesti uhanalaisiin sekä luonto- ja lintudirektiivien lajeihin.

Edunvalvonnalla ja yhteistyöllä varmistetaan, että kansallispuiston ulkopuoliset hankkeet eivät aiheuta merkittävää haittaa puiston luonto- ja maisema-arvoille.