Valtion retkeilyalueverkoston ja Metsähallituksen monikäyttömetsien virkistyskäyttökohteiden kehittäminen 2024-2030

Kansallisen virkistyskäytön strategian keskeisenä tavoitteena on mm. saavutettavuuden ja lähivirkistysmahdollisuuksien parantaminen. Myös Suomen matkailustrategiassa ja Kansallisessa metsästrategiassa tavoitellaan luontomatkailun edellytysten vahvistamista ja virkistyskäytön toimintaympäristön vetovoimaisuuden parantamista alueilla, joilla on kysyntää ja liiketoimintapotentiaalia.

Tämän suunnittelman tavoitteena on kuvata nykytila ja tunnistaa Metsähallituksen monikäyttömetsien potentiaali virkistyskäytön ja matkailun kehittämiselle suunnitelmakaudella, vuosina 2024–2030. Matkailuelinkeinon tukemisen kannalta keskeiseksi mahdollisuudeksi nähdään nykyisten valtion retkeilyalueiden kehittäminen. Suunnitelmassa määritetään retkeilyalueverkon laajentamisen mahdollisuuksia paikkatietoon pohjautuvan analyysin perusteella. Suunnitelmassa on huomioitu monikäyttömetsien virkistyskäyttöä ja luontomatkailua koskevien vahvistettujen suunnitelmien ja maankäyttöpäätösten tilanne. Monilta osin näiden toteutus jatkuu aiemmin määritetyllä tavalla ilman muutoksia.

Retkeilyalueita koskevaa päällekkäistä suunnittelua on tarpeen selkeyttää. Valtion retkeilyalueiden hoidon ja käytön suunnittelun ja niiden maankäytön ja matkailun kehittämissuunnittelun yhdistäminen katsotaan tarpeelliseksi. Suunnitelmassa esitetään uusimuotoisen hoito- ja käyttösuunnitelman sisällön ja rakenteen valmistelua, käytettäväksi nykyisten retkeilyalueiden hoidon ja käytön suunnitelmien päivityksissä ja uusien mahdollisesti perustettavien retkeilyalueiden suunnittelussa. Suunnitelmien toteutumisen ja toimenpiteiden vaikuttavuuden seurantaa esitetään kehitettäväksi.

Tämän suunnittelutyön yhteydessä on kehitetty uusi paikkatietoanalyysiin pohjautuva työkalu, jonka avulla on ensimmäistä kertaa kyetty tarkastelemaan valtion monikäyttömetsien kokonaisuutta virkistys- ja matkailukäytön näkökulmasta yhtenäisin kriteerein. Työkalu tukee jatkossa Metsähallituksen maankäytön suunnittelua, alueellisia priorisointeja, käyttömuotojen yhteensovittamista sekä näihin liittyvää päätöksentekoa.

Paikkatietoanalyysin tuloksia on peilattu myös voimassa olevien luonnonvarasuunnitelmien yhteydessä määritettyihin matkailun painopistealueisiin sekä aiemmin muilla maankäyttöpäätöksillä määritettyihin tai metsäsuunnittelussa tunnistettuihin arvokkaisiin alueisiin (virkistysmetsät ja -alueet). Näin on kyetty tarkentamaan vahvimpia ja toiminnassa priorisoitavia virkistyskäytön ja matkailun alueita. Työkalun avulla voidaan jatkossa myös paremmin reagoida toimintaympäristöstä nouseviin maankäyttöesityksiin ja arvioida niiden potentiaalisuutta virkistys- ja matkailukäytön kohdealueina.

Ulkoilulaki vuodelta 1973 sisältää säädökset ulkoilureittien perustamisesta, valtion retkeilyalueista ja leirintäalueista. Nämä säädökset ovat osin vanhentuneita ja tarvitsevat päivityksen. Kansallisen virkistyskäyttöstrategian toimintaohjelmassa onkin toimenpide ”ajantasaistetaan ja uudistetaan ulkoilulaki (606/1973) tarpeellisilta osin”. Valtion retkeilyalueiden sisäisiin rajauksiin kohdistuneiden tasemuutosten vaikutus (retkeilyaluekokonaisuuksiin sisältyvät luonnonsuojelualueet) on tarpeen täsmentää. Tulee lisäksi mm. selvittää, voitaisiinko retkeilyalueita perustaa esimerkiksi kuntien ja valtion yhteistyöllä kansallisten kaupunkipuistojen tapaan siten, että niissä olisi usean maanomistajan alueita.

Napapiirin retkeilyalue on perustettu vuonna 2024. Suunnitelmassa pidetään lisäksi mahdollisena 1–2 uuden valtion retkeilyalueen perustamisen valmistelua vuoteen 2030 mennessä. Nykyisistä valtion retkeilyalueista esitetään lakkautettavaksi Iso-Syötteen alue.

Lähivirkistyskäytön vahvin kysyntäpaine kohdistuu eteläisen Suomen väestökeskittymien lähialueille. Metsähallituksen monikäyttömetsiä näillä alueilla on kuitenkin niukasti. Monikäyttömetsien potentiaaliset lähivirkistystä tukevat alueet voidaan aiempaa paremmin tunnistaa nyt kehitettyä paikkatietoanalyysiä hyödyntäen mm. luonnonvarasuunnittelussa. Tämä edellyttää, että virkistyskäyttömahdollisuuksien kokonaistarkastelussa huomioidaan myös Luontopalvelujen taseessa olevat kohteet sekä mahdollisesti myös kuntien alueella olevat vr-alueet. Lähivirkistyksen tukialueiden kehittämisessä tärkeäksi nousee maankäyttöyhteistyö kuntien ja kaupunkien kanssa.

Suunnitelman toteuttamisen toimenpideohjelmassa kuvataan keskeiset askeleet, joilla monikäyttömetsien virkistys- ja matkailukäytön aluerakennetta voidaan täydentää, palvelujen laatua parantaa ja toiminnan ohjausta kehittää vuosina 2024–2030.

Tässä suunnitelmassa ei oteta kantaa resurssitarpeisiin. Valtion retkeilyalueille sijoittuvan matkailuliiketoiminnan kehittämistavoitteiden saavuttamisen kannalta ratkaisevaa on yritysten ja investoreiden kiinnostus kohteisiin. Metsähallituksen omiin investointeihin ja ylläpidon kokonaisuuteen käytössä oleva rahoitus kohdennetaan alueiden hoidon ja käytön suunnitelmien ja vuosisuunnitelmien pohjalta. Panostukset mitoitetaan julkisten hallintotehtävien perusrahoituksen, saatavissa olevien erillis- ja hankerahoitusten sekä retkeilyalueiden osalta myös ulkopuolisen rahoituksen tason pohjalta. Mikäli Metsähallituksen rahoituskokonaisuus on nykyisellä tasolla, edellyttää uusien kohdealueiden sisällyttäminen palvelukokonaisuuteen väistämättä priorisointeja ja myös luopumista osasta nykyisistä palveluista.