Puistojen tila Suomessa – Suomen suojelualueet ja niiden hoito 2000 – 2005
Puistojen tila -raportti on ensimmäinen kattava esitys Suomen luonnonsuojelu- ja erämaa-alueista, arvokkaimmasta osasta Suomen luontoa. Suojelualuejärjestelmää on maassamme kehitetty pitkän ajan kuluessa, ja se muodostaa nykyisellään merkittävän osan pohjoisen havumetsävyöhykkeen, Itämeren alueen ja koko Euroopan suojelualueverkostoista.
Pääosaa Suomen suojelualueiden pinta-alasta sekä lähes kaikkia valtionmaiden perustettuja suojelualueita ja suojeluun varattuja suojeluohjelma-alueita hoitaa Metsähallituksen luontopalvelut.
Tässä Suomen suojelualueiden tilaa vuonna 2005 kuvaavassa raportissa
- esitetään katsaus viime vuosien edistysaskeliin luonnon monimuotoisuuden suojelussa ja muutoksiin toimintaympäristössä alkaen vuodesta 2000
- esitellään luonnonsuojeluhallinto ja -ohjelmat sekä suojelualuejärjestelmien kokonaisuus
- tarkastellaan luonnon ja kulttuuriperinnön monimuotoisuutta suojelualueilla
- kuvaillaan suojelualueiden käyttöä ja käyttäjäryhmiä
- lähestytään suojelualueiden hoidon ongelmia ja haasteita elinympäristöihin vaikuttavien paineiden ja uhkien kautta
- tarkastellaan Metsähallituksen toiminnan tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta suojelualueiden hoidossa peilaten niitä yhteiskunnan asettamiin tavoitteisiin tunnuslukujen ja indikaattoreiden avulla
- tehdään yhteenvetoja alueyksikkö- ja valtakunnantasolla
- esitellään toimintaan liittyviä keskeisiä tuloksia ja työtapoja esimerkein
- pohditaan tulevien vuosien haasteita Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategian sekä YK:n biodiversiteettisopimuksen 2010-tavoitteiden valossa.
Raportti antaa kokonaiskuvan Suomen suojelualuejärjestelmän nykytilasta ja tilaa koskevan tiedon tasosta. Elinympäristökohtainen luonnon monimuotoisuutta ja sen suojelua koskeva tarkastelu auttaa ymmärtämään, miksi suojelualueita tarvitaan ja miksi niitä pitää hoitaa. Puistojen tila -raportti pyrkii nostamaan esiin myös suojelualueiden tuottamat ekologiset, kulttuuriset, sosiaaliset ja taloudelliset hyödyt.
Raportointi toteuttaa biodiversiteettisopimuksen suojelualueita koskevan työohjelman tavoitteita. Taustana raportoinnille ovat maailman luonnonsuojeluliiton (IUCN) suojelualuekomission (WCPA) kehittämä menetelmä suojelualueiden hoidon tehokkuuden arviointiin, Euroopan ympäristöviraston (EEA) kehittämä ympäristöseurannan malli sekä luonnonvarojen hoidon ja käytön sopeutuvan suunnittelun kehys.
Suomen suojelualueiden tilasta on tarkoitus raportoida seuraavan kerran vuonna 2010.
