Kävijäseuranta luontoalueilla – Pohjoismaiden ja Baltian maiden kokemuksiin perustuva opas

Luontomatkailu ja luonnon virkistyskäyttö ovat tärkeitä suojelu- ja virkistysalueiden käyttömuotoja Pohjoismaissa ja Baltian maissa, ja niiden suosio näyttää olevan nyky-yhteiskunnassa jatkuvasti kasvamassa. Suojelu- ja virkistysalueiden kävijätieto on olennainen työkalu virkistysalueiden hoidossa ja hallinnoinnissa, jotta kävijöille voidaan varmistaa laadukkaita virkistyskokemuksia, kehittää luontomatkailua, edistää kansanterveyttä ja hyvinvointia sekä suojella luonto- ja kulttuuriarvoja kestävällä tavalla.

Kävijätieto on tärkeää usealla eri tasolla. Paikallisella tasolla tieto on keskeistä suojelu- ja virkistysalueiden hoidossa, matkailun kehittämisessä ja osallistavassa suunnittelussa niillä alueilla, joilla on merkittävää virkistyskäyttöä. Alueellisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla kävijätietoa tarvitaan päätöksentekoon, suunnitteluun, raportointiin ja erilaisiin vertailuihin.

Tämä opas on tuotettu vuosina 2004–2007 työskennelleen pohjoismais-baltialaisen projektiryhmän yhteistyönä. Työssä pyrittiin yhtenäistämään suojelu- ja virkistysalueiden kävijäseurannan menetelmiä Pohjoismaissa ja Baltian maissa. Kävijätiedon keräämisessä on käytetty hyvin erilaisia menetelmiä ja luotettavamman ja vertailukelpoisemman kävijätiedon saamiseen on ollut suuri tarve. Tässä oppaassa on pyritty esittämään yhtenäisiä menetelmiä, jotka voitaisiin viedä käytäntöön pohjoismaisbaltialaisissa olosuhteissa. Tämä on ensimmäinen askel yhtenäisen kävijätiedon hankkimiseksi näissä maissa ja luo perustan kävijätilastoinnille sekä erilaisille tietokannoille.

Oppaan päähuomio kohdistuu käytännön seikkoihin: kuinka kävijälaskentaa ja kävijätutkimuksia tehdään, kuinka tuloksia raportoidaan ja kuinka kerättyä tietoa hyödynnetään. Opas sisältää ohjeita, suosituksia ja esimerkkejä kävijäseurannan menetelmistä, jotka soveltuvat Pohjoismaiden ja Baltian maiden suojelu- ja virkistysalueille. Opas keskittyy maastossa tapahtuvaan kävijäseurantaan, joka tuottaa tietoa alueiden todellisista käyttäjistä. Mikäli alueiden potentiaalisilta käyttäjiltä halutaan saada vastaavia tietoja, tarvitaan laajempia väestötutkimuksia, joiden menetelmiä ei tässä oppaassa käsitellä.