Saimaannorpan tärkeimmät pesimäalueet

Saimaannorppa on herkimmillään häiriölle tammikuusta huhtikuuhun, kun emot etsivät sopivaa pesäpaikkaa, synnyttävät ja imettävät kuutteja rantakinoksiin kaivamissaan pesissä. Norpalla on tarkka kuulo ja pesän ulkopuolelta kantautuvat äänet saavat sen pakenemaan pesässä olevasta avannosta veteen. Toistuvat pakosukellukset häiritsevät imetystä ja aiheuttavat stressiä, mikä voi pahimmillaan johtaa jopa kuutin kuolemaan.

Saimaannorpalle soveltuvat pesäpaikat syntyvät joka talvi luonnostaan samoille, sopivasti lunta kinostaville luodoille ja rannoille. Vuosittaisesta pesälaskennasta kertynyttä pesien sijaintitietoa hyödyntäen toteutettiin paikkatietoanalyysi kuvaamaan Saimaan eri osien merkitystä saimaannorpan pesimäalueina. Analyysin pohjalta laadittiin pesätihentymäkartat Saimaan eri altaille. Ne osoittavat alueet, joilla saimaannorpan pesiä on tiheimmin ja joilla talvella liikuttaessa riski häiritä norpan pesintää on suurin. Samalla tihentymät kuvaavat alueita, jotka ovat erityisen tärkeitä norppakannan kasvulle. Kartoilla näkyvät myös Saimaalle perustetut luonnonsuojelualueet ja niillä voimassa olevat liikkumisrajoitukset. Paikkatietoanalyysi on tarkoitus toistaa ja kartat päivittää noin viiden vuoden välein.

Paikkatietoanalyysiin perustuva pesätiheyskartta auttaa välttämään tarpeetonta liikkumista siellä, missä riski häiritä norpan pesintää on suurin. Pesätihentymien osoittaminen kartalla ei rajoita talviaikaista liikkumista Saimaalla, mutta karttapohjainen tieto norpalle tärkeimmistä pesimäalueista parantaa ihmisten mahdollisuuksia turvata norpalle pesärauha. Koska norpan pesäkinos ei näy hangen pinnalle, koko Saimaalla on hyvä kiertää luodot ja rantakinokset kaukaa; yksittäisiä saimaannorpan pesäkinoksia on myös pesätihentymien ulkopuolella.

Analyysimenetelmä

Kartoille rajatut saimaannorpan pesätihentymät perustuvat paikkatietoanalyysiin, jossa norpan pesäpaikkatietoja hyödyntäen muodostettiin pesinnän tiheysvyöhykkeet. Analyysin pohjana ovat saimaannorpan pesien sijaintitiedot vuosilta 2000-2019. Pesätihentymäkarttoja tehtäessä pesille annettiin painokertoimet (lisääntymispaikka eli poikaspesä 5 ja levähdyspaikka eli makuupesä 1). Poikaspesät saivat suuremman painokertoimen, sillä ympäristöstä kantautuva häiriö on haitallisempaa emolle ja kuutille kuin pesässä lepäävälle aikuiselle norpalle. Tämän jälkeen pesien yhteenlasketut pistemäärät summattiin 250 x 250 metrin ruutuihin: esim. jos yhden ruudun alueella on kaksi poikaspesää ja yksi makuupesä, niin arvoksi on saatu 11. Seuraavaksi laskettiin ruutujen (250 x 250 m) painotettujen poikas- ja makuupesäarvojen summa 1 250 metrin säteellä kunkin ruudun keskipisteestä. Tästä ruutuaineistosta tehtiin jatkuva rasteripinta, joka luokiteltiin summatun painoarvon mukaan vyöhykkeiksi. Keskittyneisyysvyöhykkeet esitetään kartalla kaksivärisenä pesätihentymätasona, jossa saimaannorpan pesien sijaintitiheys kasvaa vaaleansiniseltä tummansiniselle vyöhykkeelle siirryttäessä. Yksittäisten pesien sijainti ei käy ilmi aineistosta. Muista alueista poiketen Puruveden alueelle laaditussa kartassa häiriöherkät pesimäalueet on tehty asiantuntija-arviona vuosien 2000–2023 pesimäaineiston perusteella.